Josefina otti kirjeen käteensä ja luki ääneensä:
"Kuolematon taiteilijatar! Älkää hämmästykö kuullessanne, että ihmiset, joilla ei ole muuta työtä, valmistelevat itseänsä saattamaan Teitä surulliseksi tänään esiintyessänne. Minä voin vakuuttaa, että se osa yleisöä, joka käy teaatterissa kuulemassa eikä lavertelemassa, nimittäin kaikki, jotka ihailevat Teidän taidettanne eivätkä personallista kauneuttanne, nytkin ovat teidän puolellanne ja tulevat tänä iltana osoittamaan hellät tunteensa sekä sanoilla että työlläkin. Esiintykää siis yleisölle rohkeasti, tietäen, että Teitä rakastetaan. Suokaa anteeksi huono käsialani, sillä minä, tämän kirjoittaja, olen halpa käsityöläinen. Mikä minua vaati Teille kirjoittamaan, oli se seikka, että minäkin olen unkarilainen ja olen Teistä, kotimaani tyttärestä, ylpeä. N.N."
Nämä yksinkertaiset, suorat sanat olivat tervetulleita vainotulle näyttelijättärelle. Missä taiteen ihanuutta suositaan, eikä taiteilijattarelta muuta vaadita, siellä hän siis vielä on suosittu.
— Katsos, sanoi hän miehellensä, nämä sanat ylentävät mieltäni. Tämä nimetön kirje on minusta suurempi voitto, kuin koko tukku hyvänhajuisia kirjeitä, joitten sineteissä on kymmenkulmaisia kruunuja. Tämän sinetissä on mehiläinen, ahkeruuden merkki. Tänään olen rohkea!
Taas kilistettiin,
Jeannette tuli epätoivoissaan takaisin.
— Johtajan lähetillä on teille asiaa. Päästänkö hänet sisään?
— Päästä vaan! Olkoon mitä tahansa, lausui Josefina, olen rohkea.
Tänään ei mikään minua masenna.
Hän meni saliin vastaan, jottei ehkä uusi harminsanoma taasen raivostuttaisi hänen miestänsä.
Kaikella kunnioituksella antoi johtaja lähettinsä kautta tiedoksi, että hän pyytää anteeksi arvoisalta taiteilijattarelta, kun hänen täytyy täksi illaksi ilmoitetun "Italiana in Algherin" sijaan ottaa toinen, sillä hänen majesteettinsa kuningas on eilen tänne saapuneen Nemours'in herttuattaren pyynnöstä, joka tahtoo nähdä rouva Mainvielleä "Semiramia" oopperassa, käskenyt esittää mainitun sävelteoksen. Mutta jos ehkä perheelliset vastukset estävät arvoisaa rouvaa esiintymästä, on johtaja ottava huolekseen puolustaa arvoisaa taiteilijatarta herttuattaren edessä.