Teaatterinjohtaja Deboureux riensi vielä samana iltana näytännön jälkeen rouva Mainviellen luo luvaten maksaa hänelle 14 tuhatta frangia, jos hän vastedes olisi esiintymättä.
Se, joka on kertomusta näistä vehkeistä tarkkuudella seurannut, ymmärtää, miksi johtaja tarjoo 14 tuhatta frangia päästäkseen vapaaksi parhaasta näyttelijättärestään…
VII.
Chataqvela.
Muotikukilla on lyhyt ikä. Jumalattarien suosimassa Pariisissa ei maine ole yhdistetty kuolemattomuuteen.
Mainitsemme, mitkä muutamien kuukausien kuluessa olivat huomion esineinä, tahi paremmin sanoen, ketkä olivat päivän leijonat.
Yksi huhu hautaa toisen; tämänpäiväinen on huomenna uhrina uuden epäjumalan alttarilla.
Huhtikuun l:stä aina 5:teen oli muotisankarina "Kauniin maitotytön" tekijä; 5:nnestä 8:nteen lordi Burlington, joka oli teatterissa karhuna ja voitti metsästäjän; 9:nnestä 10:nteen Debryn kamaripalvelija, jolle hänen herransa puolenvuotisen palkan sijasta antoi arpalipun ja joka voitti sillä 80 tuhatta frangia sekä alkoi heti rahat käsiin saatuansa elää yhtä ylellisesti kuin herransakin: osti vaunuja, hevosia, asui suuressa hotellissa, osti oman loosin teaatterissa, kuherteli tanssijattarien kanssa. Täten oli hänen sangen helppo laskea, että neljän kuukauden kuluttua, siis elokuun kymmenentenä, hänellä ei ole penniäkään jäljellä noista 80 tuhannesta frangista, minkä tähden hän jo ajoissa pyysi vanhaa herraansa, markiisi Debryä, ettei tämä ottaisi uutta palvelijaa, sillä hän oli pian palaava virkaansa.
Huhtikuun keskipalkoille asti oli herttua Ivan maineessa. Hän oli saanut tietää, että kuuluisa tanssijatar Vestris oli matkustava hänen tilustensa läpi; hän laittoi käskyn kaupunkiin, jonka patruuna hän oli, että joka ravintolasta oli otettava kyltit pois ja sen sijaan hänen palatsinsa ovelle asetettava ravintolan kyltti. Täten petettynä ajoi kuuluisa tanssijatar suoraan herttuan palatsiin, missä herttua itse otti hänet vastaan aivan kuin ravintolan isäntä ainakin, valkoinen esiliina vyöllä, liina kainalossa, ja täytti tanssijattaren kaikki käskyt. Vasta hänen lähtiessään ilmoitti herttua hänelle kuka oli häntä palvellut.
Herttuan jälkeen tuli neiti Grignon maan mainioksi. Hän antoi kerran kadulla hevospiiskalla selkään eräälle nuorelle keikarille, vaikk'ei hän ollut muuta kuin nuori rotta. (Näin nimitetään oopperoissa toimivia äänettömiä henkilöitä).