—- Kuka on uskova henkensä teidän käsiinne?
—- Minä, minä, huusi Chataqvela kiivaasti. Heti tikapuut ja köyttä tänne! Ja kauvoja miettimättä hän avasi pukunsa korusoljet, ja vähintäkään ympärillä seisovista välittämättä riisui hän samassa kashmirpukunsa ajattelematta, että hän täten sytyttää vaarallisemman tulen kuin itse tulipalo. Soreata vartaloa peitti vain hieno paita, joka jätti hartiat paljaiksi, sekä avarat, silkkiset turkkilaiset housut, jotka hindulaisten tavan mukaan ulottuivat vain polviin saakka ja olivat näitten kohdalta kiinni sidotut sekä leveillä pitseillä reunustetut.
Läsnäolevat unohtivat hetkeksi koko tulipalon.
Chataqvela ei huomannut aikaansaamaansa vaarallista vaikutusta, vaan huudahti kovalla, sointuvalla äänellä:
— Eteenpäin, hyvät herrat! Tuokaa tikapuut; äidit itkevät lapsiansa, rientäkää!
— Totta tosiaan tuolla naisella on sydän paikallaan, mutisi työmies itseksensä. Hän riensi pois ja toi ennen pitkää kumppaniensa kanssa paikalle tikapuut sekä köyttä. Tikapuut asetettiin palavan talon seinää vasten; jalo nainen sitoi köyden vyötäisillensä ja käski miehen mennä edellä.
Kansan hurraa-huudot seurasivat noita rohkeita kiipeäviä. Äidit lankesivat polvilleen ja rukoilivat ylhäältä onnea yritykselle.
Seisahtumatta nousivat pelastajat ylöspäin. Mies pääsi jo palavalle katolle. Hän viittasi kädellään naiselle, pysymään etäämpänä. Hänen täytyi ensin kömpiä palavan kattohirren alitse. Nyt sattui hyvin johdettu vesisuihku siihen, ja miehen onnistui tarttua sammuneeseen kohtaan hirttä sekä työntää tämä pois tieltä. Samassa ojensi hän kätensä naiselle, joka rohkeasti hyppäsi kuumalle katolle. Tuo nainen on joko hyvien tai pahojen henkien kanssa liitossa!
Nuoren kavaljeerin ohjaama vesisuihku seurasi tulen keskitse kulkevia raivaten heille tietä ja tehden paluumatkan mahdolliseksi. He pääsivät jo toisen seinän kohdalle. Mies etsii sopivaa paikkaa, jaloillansa koetellen pitääkö seinä ja viittaa rauhoittavasti alhaalla oleville, lapset ovat pihalla vielä hengissä. — Nyt nainen riisuu köyden vyötäisiltään, sitoo sen toisen pään kahdesti läheisen hirren ympäri ja laskeutuu köyttä myöten katon reunalta alas. Mies hoitaa köyttä laskien häntä yhä alemmaksi. Jos miehen hetkeksikin valtaisi pelko, olisi nainen hukassa. Tämä kaikki tapahtuu paksussa vesihöyryssä ja savussa. Mies pitää polvillensa laskeutuneena kaksin käsin köydestä kiinni, jottei taakka laskeutuisi liian nopeasti. Tällä välin alkaa hänen yläpuolellansa palava hirsi verkalleen vaipua alas. Mies näkee selvästi, että se putoaa hänen päähänsä, alhaalta kuuluu kauhistuksen huudahduksia, sillä hirsi on surmaava hänet. Mies ei voi väistyä, sillä hänen täytyy hoitaa köyttä; hän katselee tyynesti vajoavaa hirttä. Useat rientävät nyt tikapuita myöten ylös hänelle avuksi, rohkaistuneina hänen esimerkistään, mutta liian myöhään! Hirsi putosi! Mutta samassa silmänräpäyksessä kumartui mies sukkelasti sivulle, ja hirsi putosi ihan hänen jalkojensa eteen.
Nyt saapui useita rohkeita miehiä katolle. Samassa pääsi nainen alas pihalle. Lapset olivat kokoontuneet ison tuuhean akaasiapuun juurelle, joka suojasi heitä kipinöiltä; heitä oli neljäkolmatta.