— "Ah! Varmaankin joku aulan-jäsen?"[46]
— "Ei. Unkarilainen sotamies."
— "Kenties joku teidän kunnianne entinen virkakumppani?"
— "Eipä sitäkään. Minä en tunne häntä. Mutta minä tahdon käyttää kaikki vaikutusvoimani hänen hyväksensä. Hänen nimensä on Aladár Garanvölgyi. Tuon Adam Garanvölgyin sisarenpoika, te tiedätte? No, mikä piru teitä vaivaa?"
— "Ei mikään, ei mikään. Kalanruoto istui kurkkuuni."
— "Kalanruoto? Perhana! Vasikan-kotletista! Sellaista ei ole minulle vielä koskaan tapahtunut, vaikka kuusi vuotta olen ravintoloissa syönyt."
Tohtori Grisák oli joutunut hirvittävään pulaan: kahden klientin väliin, joista toisella oli sangen hyvät tulot, toisella taas sangen hyvät tulevaisuuden toiveet tarjona.
— "Saisinko tietää, mikä syy teidän kunniallanne on mainittua herraa suojella?"
— "Se ei koske asiaan. Ei ole myöskään tarpeellista sitä tiettäväksi tehdä, että minä näissä tämmöisissä toimissa liikun, sillä heti kuin asia on päättynyt, unhotamme sen. Minä en tunne herra Aladár Garanvölgyiä, enkä tule häntä vastedeskään tuntemaan. Saatte pitää tätä asiaa yksityis-huvituksena minun puoleltani. En myöskään tahdo minkäänlaista teateri-rôlia näytellä, jotta minulle galleria jonkinlaisen jalomielisyyden tahi koira tietäköön minkä tähden käsiä taputtaisi. Tahdon vaan päästä asian perille, ilman mitäkään enempiä tarkoituksia. Minä tahdon, että Aladár Garanvölgyi olisi tuolla kotonansa; sen jälkeen ei minulla ole mitään hänen kanssaan tekemistä. Jos kohtaamme toisiamme maantiellä, toivotamme hyvää päivää ja menemme toinen toisemme ohitse. Sentähden ei olekaan aikomukseni, että itse tekisin anomuksen hänen vapauttamisestaan, vaan joku muu; minä sitte vaan aion hankkia suostumusta tämän kolmannen henkilön anomukseen sen vaikutusvoimani avulla, jonka tiedän itselläni asianomaisessa paikassa säilyssä olevan."
— "Vai niin. Minä ymmärrän. Vanha Garanvölgyi on oleva anojana?"