Mutta Ankerschmidt'istä ei ollut mahdollista irti päästä; tohtorin täytyi nyt kiiruusti juoda kahvinsa, seurata häntä kotiinsa ja siellä istua pöydän ääreen, josta ei ollut nousemista ennenkuin tilattu asiakirja oli valmis.
Herra tohtorin juolahti mieleen se kavala temppu, että teki anomuskirjaan niin paljon korjauksia ja lisäyksiä, jotta oli tarpeellista kirjoittaa se puhtaaksi. Mutta hän pettyi. Anomuskirjan luettuansa taittoi ritari sen kauniisti kokoon ja pisti taskuunsa.
— "Suokaa anteeksi! joku kirjureistani saa kirjoitta sen puhtaaksi."
— "Ei se ole tarpeellista. Se on hyvä näinkin."
— "Mutta eihän teidän kunnianne aikone antaa sisään tuota konceptia?"
— "En suinkaan. Sen henkilön, jonka nimessä anomus tehdään, pitää itse kopioita se, sanasta sanaan."
~- "Mutta se ei saa siitä selkoa."
— "Minulla on siitä jo selko ja minä mielin itse sen hänelle dikterata."
Kirjoitus ei enään ollut pelastettavissa. Se oli joutunut herra ritarin käteen eikä sitä häneltä voinut minkäänlaisella rynnäköllä takaisin riistää.
Tärkein tehtävä oli nyt kiireimmiten antaa Corinnalle tieto tästä odottamattomasta keikauksesta. Vaara tunki päälle; se oli jollakin tapaa ehkäistävä.