Kaikeksi onneksi päätti kenraali keskustelun; hän ei tahdo kauemmin viipyä, vaan tarttuu kiireesti hattuunsa ja menee asiatansa toimittamaan. Tohtori Grisäk itse myöskin rientää ulos. Hänen täytyy tietysti pikemmin kuin paremmin tavata rouva Pajtayta. Tämä tosin odottaa häntä vasta teen-ajaksi, mutta semmoisessa erinomaisessa tapauksessa, jossa joka minuti on ahdistava vaara, ei ihminen ehdi vartomaan säännöllistä audiensi-hetkeä.
Portilla tohtori Grisák hätäisellä kiiruulla sanoo jäähyväiset Ankerschmidt'ille. He pudistavat toinen toisensa kättä, toivottavat toisillensa hyvää yötä ja vakuuttavat, kuinka suuri onni tämä yhtymys heille kummallekin on ollut, mutta — huomaavat, että molemmat aikovat mennä yhdelle taholle.
— "No, sepä hyvä; käymme siis taas yhtä tietä."
Kristófin-torilla sanoivat he toisilleen uudestaan jäähyväiset, pudistivat uudestaan kättä.
— "Paljon onnea!"
— "Herran haltuun!"
— "Minne päin on teidän matka?"
— "Minä menen Vácz'in-kadulle."
— "No, sinne minäkin menen."
Ja toisenkertaisen hyvästi-jätön perästä astuvat he taas samaa tietä eteenpäin. Molemmat nauroivat sitä kovin.