Sen sanottuaan tarttui ritari tohtorin käsivarteen ja lykkäsi häntä kohteliaasti edellensä; mutta tämä olisi mielellään tahtonut heittää ritarin alas portaita myöten, ellei olisi ollut varma siitä, että ritari pikemmin olisi voinut heittää hänet alas, jos olisivat ruvenneet "jus fortioris'een" vetomaan.
Tohtori Grisák antoi tykyttävällä sydämellä Ankerschmidt'in johdattaa itseään, ikäänkuin jonkun tepposen tehnyt koulupoika, jolle paha aavistus kuiskaisee, että jos opettaja siitä saapi vihiä, ei patukkaa säästetä.
Ankerschmidt taas lienee ollut suotuisa vieras rouva Pajtaylle, viimeisen maatilan-kaupan perästä. Tämä muisteli aina suurella mielihyvällä sotavanhuksen rakastettavaa olentoa.
Niinpä kyllä: hänen "rakastettavaa" olentoansa. Sillä älkää luulko, te nuoret, käherätukkaiset kansalaiset, että haiset vaan yksinomaisesti teitä suosivat ja etteivät he ensinkään huomaa meitä vanhoja, harmaa-tukkaisia, puoleksi tahi kokonaan paljaspäisiä "täysikasvuisia" nuorukaisia.
Ritari otettiinkin tosiaan sangen sydämellisesti vastaan. Talon-emäntä oli itse leppeys häntä kohtaan. Hau piti häntä kaikista vieraistansa etevimpänä. Hän kysyi häneltä, mitä hän pianolla soittaisi. Hän istui hänen viereensä teetä juodessa ja antoi muitten seuralaisten sijoittua, mihin tahtoivat. Ja kuitenkin oli siinä läsnä etutanssija, maanviljelijä, runoilija ja muitakin hänen ihailijoitansa. Nämät haastelivat Corinnan nais-tuttavien kanssa, jotka olivat istuneet mikä minnekin, sill'aikaa kuin Corinna itse katsoi ritaria mahdollisimmaksi kohteliaisuutensa esineeksi, jossa toimessa hänen hyvänsävyiset ihastelijansa eivät häirinneet häntä.
Tohtori Grisák yksistänsä ponnisteli lakkaamatta voimiaan, ollaksensa alati "liitossa kolmantena", ja piti itseään kaikenlaisilla apropos'illa "au courant" molempien klienttiensä keskinäisessä haastelossa.
Hänen pelkonsa oli turha. He sanoivat toisilleen vaan korupuheita, niinkuin maailmassa on tapa.
Myöhemmin rupesi seura harvenemaan. Erittäin kiitettävän tavan mukaan pujahti kukin alttarin-palvelija pois sillä tavoin, ettei kukaan häntä huomannut; ei niinkuin maalla vieraissa, jolloin ensiksi puetaan päälle turkit ja huopasaappaat ja sen jälkeen sanotaan jäähyväiset järjestänsä kullekin talonväestä ja jälelle jäävistä vieraista. Täällä tietää korkeintaan palvelija, että joku on mennyt, siitä että hän on auttanut päällystakkia ylle. Tohtori Grisák'kin oli jo pari kertaa katsonut kelloansa, sillä sydänyö oli lähestymäisillään. Kaikki lähtevät jo tiehensä, Ankerschmidt yksistänsä ei ota liikahtaaksensa valloitetusta asemastaan ja juo jo seitsemättä teekuppiaan; kyllä häntä vielä halvaus kohtaa!
Vihdoin häiritsee seuraa kahden naisvieraan ilmestyminen, jotka hupilaisten kadottua itsekin nousevat ylös ja kutsuvat vaunujansa. He sanovat jäähyväiset emännälle. Tämä saattaa heitä ulos. Ritari pysyy järkähtämättä istumassa, niinkuin kivijalkainen prinssi tuhatyhdessä yössä.
— "Aika käy jo myöhäiseksi", sanoo tohtori Grisák, levottomasti liikkuen edes takaisin.