— "Nyt se taas on kokoon vedettynä."
— "Onpa niin."
— "Mihin joutui siis kansi?"
Herra Mikucsek tarkasti pöytää ulkoa ja sisältä päin, kyykistyipä vielä sen allekin, mutta ei edes siellä mitään nähnyt.
— "Se katosi johonkin lautojen väliin."
— "Aivan oikein, se katosi johonkin lautojen väliin. Tässä pöydässä on siis kätköpaikka, johon kansi voipi kadota. Mihin kansi voi kadota, sinne muutakin voi kadota."
— "Se on toden totta!" huudahti herra Mikucsek kunnioittavalla kummastuksella päällikkönsä kekseliäisyydestä.
— "Meidän täytyy tästä pöydästä irroittaa takalauta", sanoi herra Bräuhäusel, kutakin sanaa lausuessaan nyrkkiänsä pöytään lyöden, ikäänkuin tahdissa.
Kun Kampós herra näki, että nyt heti yritettiin rikkomaan tuota kunnioitettavaa vanhaa huonekalua, ei hän enää voinut hillitä itseänsä kysymästä:
— "Ettekö, kunnioitetut herrat, voisi sanoa, mitä te oikeastaan tahdotte löytää täältä?"