Havaitessaan, ettei uhri enää voinut päästä hänen kynsistään, vaan oli pakoitettu antaumaan, tarttui herra Bräuhäusel Kampós herran takkiin ja tiuskasi hänelle:
— "Tuota ebenholzi-lipasta, johon teidän on tapa kirjeitä kätkeä."
— "No, hyvät herrat, seisoohan se tässä silmienne edessä, vaikkei se osaa puhua."
Etsitty lipas oli todellakin kirjoituspöytään kiinnitetyllä hyllyllä, kahden vanhan, koiran-nahkaan sidotun "corpus juris"-nidoksen väliin pistettynä; siitä ei kukaan ollut sitä etsinyt.
Herra Bräuhäusel'in nenä piteni silmin-nähtävästi tästä löydöstä. He olivat kello kolmesta aamulla kello kolmeen jälkeen puolenpäivän taivaasta ja maan päältä etsiskelleet jotakin, joka julkisesti oli asetettu esiin pöydälle.
Inhimillistä erhetystään peittääksensä, ärjäsi hän äkkiä Kampós'ille:
— "Mitä tässä laatikossa on?"
— "Tehkää hyvin ja katsokaa! Tässä on avain."
— "Minkätähden on tämä lipas sinetillä kiinni pantu?" kysyi ankaralla silmän-mulkauksella herra Bräuhäusel.
— "Sentähden, ettei kukaan siihen panisi mitään, jota en itse sinne ole pannut."