— "Mitä lipas sisältää?"
— "Senpätähden se on herran kädessä; katsokaa itse!"
— "Kenen omistama on se? Miksi on se tänne kätketty? Mikä salaisuus siinä piilee?"
— "Suokaa anteeksi, kunnioitettu herra! Nämät ovat semmoisia kysymyksiä, joihin minä, jos niiksi tulee, vastaan oikeuden edessä; mutta nyt ja tässä minä en mene sitä näin monen töllistelevän ihmisen nenään sitomaan."
— "Vai niin? Te ette tahdo sanoa sitä. Vahdinpäällikkö! Tämä ihminen on tästä hetkestä alkaen vankina."
Kampós herra ei siitä tippaakaan pelästynyt. Kun ala-upseeri astui hänen viereensä, veti Kampós herra, niinkuin se, joka paraiten tuntee säännöt, esiin ainoan aseensa, saapasvarteen pistetyn Fehérvár'in[49] saranaveitsensä ja antoi sen järkähtämättömällä levollisuudella ja rohkeudella sille, joka oli hänet vankeuteen vievä, lausuen:
— "Ottakaa pois!"
Sen kautta, että hän vapaa-ehtoisesti antoi pois sarana-veitsensä, osotti hän aivan luotettavasti, ettei hänen ollut aikomus itseänsä puolustaa.
— "Te viette tämän miehen kaupunkiin ja panette hänet siellä vartioittavaksi."
— "Minulla on aikaa; te laskette minut kyllä taas irti", sanoi lempeällä ynseydellä Kampós herra, "Lähdemmekö jalkaisin vai käsketäänkö valjastaa?"