Sisään astuvaa ritaria odotti salissa missi yksinään. Tämän oli käherät tätä juhlallista tilaisuutta varten asetettu "à l'anglaise", jotta hänen kasvonsa näyttäisivät tavallista pitemmältä ja tragillisemmalta.
— "Mitä mielitte, miss Natalie? Mitä sanomista teillä on minulle?"
— "Herra ritari!" lausui missi semmoisella turmiota ennustavalla äänellä, jolla muinoin Pythian dodonalaiset orakeli-vastaukset kaikuivat. "Hankkikaa kuulemaan sangen huonoa sanomaa, joka on teidän jaloa sydäntänne kauhistuttava."
— "No, mitä nyt? Suorastaan rynnäkköön! Minä en rakasta pitkää tiraljeramista."
— "Teidän talossanne on petturi."
— "Minä tiedän sen, tuo pirun tuoma! Älkää puhuko enempää! Minun on kaikki tiedossani. Tiellä sain sen kuulla."
— "Olisiko se mahdollista? Minä aioin sitä salata."
— "Sen uskon; vaan minä sen kyllä saatan kuuluville, älkää pelätkö!"
— "Hyvä herra, ajatelkaa, että teidän tulee suojella perheenne hyvää mainetta."
— "Sitäpä juuri tahdonkin suojella. Minä en suinkaan salli sanottavan, että Ankerschmidt'in talossa semmoinen ihminen saapi hengittää, joka on salainen ilmiantaja."