Missi koetti häntä lepyttää.
— "Mutta, hyvä herra, muistakaa kuitenkin, että hän on teidän perheenne jäsen."
— "Perheen-jäsen hän ei ole tästä hetkestä lähtien, sen vannon, sitä hän ei ole. Minä ajan hänet vielä tänään pois. Annan käskyn, että jos hän vielä kerran tulee pihaani, häntä ruoskalla karkotetaan."
— "Jumalan tähden, hyvä herra, teidän lemmikkinne!"
— "Ei minun lemmikkini! Perhana vieköön! Teidän lemmikkinne! Minä olen jo kauan tietänyt, että hän pettää, mutta teidän mieliksenne minä en ole siitä lukua pitänyt. Nyt minä jo olen saanut hänestä kylläkseni. Tällä hetkellä saa hän jättää taloni; minä tahdon näyttää, kummoista sota-oikeutta osaan talossani pitää, jos joku sitä häpäisee."
— "Mutta, hyvä herra, kiivastuneessa mielentilassa älkää sentään mitään tehkö!"
— "Juuri tässä paikassa seisoen tahdon tehdä kaikki; juuri tässä silmänräpäyksessä. Gyuszi, hoi!"
Missi huusi viereisestä kamarista neiti Hermineä avuksensa, jotta hänkin koettaisi rauhoittaa isän kiihoitusta.
— "Armoa, hyvä herra! Malttakaa mieltänne!"
— "Älkää pelätkö niin kauheasti! Minä en lyö häntä korvalle, en edes soimaa häntä. En suinkaan, en sano hänelle ainoatakaan törkeää sanaa. Mutta sitä kuitenkin sallinevat teidän ylhäisyytenne, että jos ken on saattanut itsensä mahdottomaksi asumaan yhden katon alla minun kanssani, minä hänelle aivan kohteliaasti saan sanoa niin paljon, kuin: 'armahani, tuossa on ovi, ulkona odottaa kalesit, karsamadiner.'[53] — Gyuszi! Lähetä tänne piano-mestari!"