— "Minä surkuttelen kovasti teitä", sanoi tohtori Grisák tulevalle: "mitä pelkäsimme, on tapahtunut. Miss Natalie nostaa oikeuden-jutun teitä vastaan noista teidän tähtenne hukkaan menevistä viidestätuhannesta florinista. Tässä on minulla asianajajan-valtuus."
Herra Maxenpfutseh'in kasvoissa oli huomattavana suuri ponnistus katsoa suulla ja puhua silmillä, joka ei kumpikaan sentään onnistunut.
— "Herra tirehtori, minä tiedän vaan yhden keinon, jolla tästä pulmasta voitte suoriuta, ainoastaan yhden."
Herra Maxenpfutsch olisi tyytynyt puoleenkin, kun vaan jotakin oli tarjona.
— "Jonka kautta te ette ainoastaan ole viisituhatta florinia kadottamatta, vaan jopa saattekin viisituhatta."
Herra Vendelin luuli tätä noitumukseksi.
Herra tohtori tarttui tuon arvoisan miehen kaulukseen ja lausui, otsallaan melkein hänen nenäänsä rutistaen:
— "Ei ole mitään muuta keinoa, kuin että itse naitte missin!"
Ja hyvä oli, että hän piti kiinni herra Vendelin'in kauluksesta, koska tämä näistä sanoista oli selki selällensä kaatumaisillaan.
— "No, no, ystäväni", sanoi vilkistellen herra Grisák, pää puoleksi toisaallepäin käännettynä. "Miettikää asiaa; hävitä viisituhatta florinia taikka voittaa viisituhatta, se tekee kymmenentuhannen florinin eroituksen. Sen lisäksi on missillä valtiopapereitakin; tuonoin lunastin hänelle kupongit. Ainakin viisituhatta florinia."