— "Suokaa anteeksi. Tuo mainittu lähde salli minun vaan salaisuudessa ammentaa, eikä valtuuttanut minua sitä muille ilmoittamaan."
— "Tuli ja leimaus!" raivosi herra ritari, kiivastuneena taittaen piipunvartta kaareen käsiensä välissä, "mikä virka se saattaisi olla, jota on tapa salassa pitää?"
Tohtori Grisák'ilta putosi vastauksen sijaan piipun pesä tschibukin varresta ja hän kiiruhti tulista tupakkaa pois lakaisemaan, jottei se polttaisi mattoa.
— "Ei suinkaan hän vaan ole — teloittaja?!"
Herra tohtori nauroi itsekseen tätä tragedian-tapaista huudahusta.
— "Ah, ei millään muotoa! Niin pitkälle hän ei vielä ole ehtinyt."
— "Hyvä herra!" sanoi Ankerschmidt. "Minä pyydän, pyydän hartaasti teitä sanomaan minulle tätä salaisuutta. Minä annan teille kunniansanani, etten sitä koskaan kenellekään ilmaise, etten sitä milläkään tapaa käytä. — Mutta minun täytyy tietää se."
Tämä "täytyy" oli niin pontevasti lausuttu ja herra ritari otti piipunvarren niin uhkaavalla tavalla nyrkkiinsä, että herra tohtorista aika oli täytetty, jolloin toiselle tuli antaa viimeinen täräys.
Hän kääntyi sentähden herra ritarin puoleen ja kuiskasi tuttavan-tapaisesti hänen korvaansa:
— "Herra Straff on, sitä myöten kuin minä tiedän, 'cahinet noir'in'[55] palveluksessa!"