Garanvölgyillä oli vanha pehtori, joka oli pysynyt paikallaan, kun myrsky hajoitti nuoremmat sinne tänne. Hän oli jo liiaksi lihava mainetta etsimään. Siitä huolimatta oli kuitenkin hänkin ollut jonkun aikaa nostoväessä Kassa'n seuduilla; onneksensa oli hän ensimmäisten joukossa, jotka sieltä takaisin palasivat; toipa hän muassaan vielä pyssynsäkin, jota hän sitte seuraavina kovan onnen päivinä salaisesti talletti.
Herra Kampós[16] oli hyvin harjaantunut maanviljelyksessä ja oli tieteensä perinjuurin oppinut, vaikkei hänen tapansa ollut koskaan siitä puhua. Hän tavallisesti puhui vaan suurista asioista. Politiikista. Kenen hän kerran sai puheillensa, sille hän sellaisia asioita kyllästymään asti lateli.
Jos hänen isäntänsä oli passivisen vastarinnan mies, oli hänellä aivan päinvastainen luonto. Jos hänen isäntänsä ei polttanut tupakkaa, siitä syystä, että monopoliumi oli toimeen pantu, näytti hän päinvastoin, että juuri sentähden on kiellettyä tupakkaa polttaminen. Mistä hän semmoista sai? Se on hänen salaisuutensa. Hänellä ei koskaan ole mitään matkapassia, mutta kulkee kuitenkin kaikkialla vartioita pelkäämättä. Jos hän jolloinkulloin taitaa heille kiusaa tehdä, katsoo hän sitä suureksi ansioksi. Pellolla menee hän työmiesten luokse ja juttelee heidän kanssaan valtakunnan asioista. Hän ei tarvitse sitä, mitä sanomalehdissä seisoo. Hänellä on paremmat tiedot. Härän-ajajia kulkee kylän kautta Serbiasta, Rumäniasta, kuormankuljettajia Puolasta: näiltä hän urkkii uutisia, näiden kautta tietää hän kaikki, mitä Europassa tapahtuu ja jota sanomalehdet eivät saata kertoa. Ja hän on kaukana epätoivoon joutumasta; päinvastoin on hän ihan varma siitä, että mitä keväällä ei tapahtunut, se on syksyllä tapahtuva, varma kuin kuolema. Hänen tapansa oli säännöllisesti päättää näillä sanoilla: "no, no! kyllä minä vielä syön viinirypäleitä pehmeän leivän kanssa!"
Jotka käsittävät tätä salamietteistä sananpartta, tietävät, mikä hirveä väitös se on unkarilaiselta, että hän joskus vielä tahtoo syödä rypäleitä pehmeän leivän kanssa!
Kampós herra oli sen ohessa isännällensä erinomaisen uskollinen. Garanvölgyi saattoi jättää hävinneen taloutensa hänen huostaansa yhtä turvallisesti, kuin jos joku hallituksen asiamies olisi sitä silmällä pitänyt. Jos joku petti Garanvölgyiä, ei Kampós herra saanut rauhaa ennenkuin vuorostaan oli pettäjän pettänyt. Jos Iczig[17] vehnän-näytteestä poimi pois lusteen siemenet ja vastaan-ottaessaan vaati yhtä puhdasta vehnää, kosti Kampós sillä tavoin, että seuraavalla kertaa antoi Iczig'ille koetusviinaa jäätyneessä pullossa ja petti häneltä siten pari astetta. Semmoisista toimista nuhteli häntä tavallisesti herra Adam.
— "Se on hirveätä, kuinka Unkarin kansa turmeltuu tässä sortotilassa! Tämä rehellinen, suora, sydämellinen kansa oppii pettämään, takaisin pettämään, valehtelemaan, väärin vannomaan."
— "Inculpata tutela" (pakko-suojelus), lausui silloin Kampós.
Herra Adam tarkastikin ainoastaan sentähden Kampós'in tilikirjoja, jottei tuommoisia repressalioita niissä löytyisi.
Mutta todellakin eriskummaisia kohtia tavataan tämmöisen unkarilaisen huoneenhaltian tileissä.
Niissä on esimerkiksi yksi menojakso: "Köyhäin poikain[18] hyväksi", joka sisältää: