"Leipää, silavaa, viiniä, viinaa, viitta, saappaat, hattu;" harvemmin "rahaa", mutta sitä useammin "yksi porsas."
Kuinka ulkomaan ekonomit tätä nauraisivat, jos siitä tietoa saisivat! Jakelevat ruokaa rosvoille, eivätkä anna heitä ilmi piirikunnan komisarjukselle!
Mutta jättäkäämme asia sikseen; minä en ota sitä tässä tarkemmin selittääkseni.
Kerta taas tätä menojaksoa tarkastellessaan havaitsi Garanvölgyi siinä seuraavat kohdat:
"Sándor'ille[19] leili ménes'in-viinia…"
"Sándor'ille yksi pari hirvennahkaisia saappaita…"
"Item: Sándor'ille villainen ihokas…"
"Ditto: Sándor'ille hänen repeteri-kellonsa korjauksesta 3 florinia."
"Samoin: Sándor'ille eräisin tarpeisin 10 florinia."
Herra Garanvölgyi tiesi kysymättäkin aivan hyvin, mihin köyhäin poikain luokkaan mainittu Sándor kuului. Kunnon mies, pakolainen, joka koettaa välttää kohtaloansa ja jonka täytyy viettää päivänsä piilossa, tänään täällä, huomenna tuolla. Missä hän tunnetaan, sieltä hänen on pakeneminen. Kylläksi kurjuutta. Suuri kysymys: eikö olisi parempi astua sota-oikeuden eteen ja sanoa: "minä tulin, hyvät herrat, mitä olen velkaa? Tahdon maksaa."