Garanvölgyin kuitenkin tässä asiassa pisti hiukan vihaksi, että ken hyvänänsä tämä kovin surkuteltava ihminen olkoonkin, hän kuitenkin semmoisessa tilassa saattaisi vaatimuksiansa vähäisen alentaa.
— "Minä en sano sitä, ettei hänelle tule viiniä antaa, mutta miksi juuri ménes'ia?"
— "Jättäkää se siksensä, kunnioitettu herra", jupisi tuo lyhytläntä mies, jota tämä muistutus ei ensinkään miellyttänyt.
— "Entäs hirvennahkaiset saappaat? Ei itsellänikään koskaan ole ollut semmoisia, ei ainakaan maalla."
— "Tuon raukan jalkoja arastaa kovin muissa saappaissa."
— "Sitte repeteri-kellon korjaus."
— "Senhän olen minä hänelle lahjoittanut."
— "Sekin vielä lisäksi! No, mutta eräisin tarpeisin? Mihin helkkarin tarpeisin olette antanut hänelle kymmenen florinia?"
— "Pyydän nöyrimmästi, kunnioitettu herra, älkää suvaitko kysyä noin paljon. Tahtoisin sanoa, että ennemmin antaisin ne omista varoistani, ellen tietäisi, että kunnioitettu herra kovasti katuisi sitä, jos kerran saisi tietää, kuka se oli, jota hän soimasi."
Salaisuus ei tehnyt Garanvölgyiä uteliaaksi, hän lausui siihen vaan: