Aivan myöhään illalla tuli hän jahdista kotia; hänellä olikin ollut voitto, koko viisi kappaletta koristi hänen jahtilaukkunsa silmuksia.
Erzsiken täytyi saada tietää jokaisen yksityisen kurpan surmasta, ja tyttö kuultelikin tätä kertomusta suurella tarkkuudella, silmiänsä isän hehkuvista kasvoista pois kääntämättä, ikäänkuin hän asian paraimmin ymmärtäisi.
— "Minä ammuin vielä kuudettakin, mutta se peijakas haavoittui vaan, ja kun yritin sitä ylös ottamaan, puikahti se pensastoon, josta en enää voinut sitä löytää, vaikka etsin sitä kuun laskuun asti. No, huomenna minä sen löydän."
— "Aiotko mennä huomennakin pois?"
— "Varhain aamulla, sinun vielä nukkuessasi."
— "Mutta päivälliseksi tulet kotia?"
— "Päivällisen kannan laukussani."
— "Ja tuletko taas näin myöhään illalla kotia?"
— "Vähäistä myöhemmin vielä, sillä kuu laskee myöhemmin."
— "Oi, älä jää niin kauaksi pois!"