— "No, olkoon menneeksi, minä tulen siis kotia kello kahdeksan. Jos sattuisin pari minutia kauemmin viipymään, älköön siitä mitään soimausta tulko. Saakeli soikoon! Kuinka paljon minun on kärsiminen yhden köyhän rouvan tähden, jota en koskaan eläissäni ole nähnyt."
— "No, näetkös, kuinka hyvä isä sinä olet?"
Näin pakoitettuna tyttärensä kiitosta ansaitsemaan, koetti ritari Ankerschmidt sillä tavoin hankkia itselleen vahingonkorvausta, että hän seuraavana aamuna lähti tuntia aikaisemmin metsästysretkelle. Mutta Pyhä Hubert kosti Ankerschmidt'ille sen, että tämä oli sallinut tinkiä pois osan hänelle annetusta lupauksesta, sillä aamupäivällä ei hän saanut ammuttaviinsa enempää kuin kaksi kurppaa ja näistäkin hän kiukuissaan ampui toisen niin mäsäksi, ettei maksanut vaivaa sitä maasta nostaa; iltapäivällä sen sijaan kello viiden aikaan lähetti pyhimys hänelle semmoisen raju-ilman, jota ei vielä rohkeinkaan kalenterin-tekijä ole uskaltanut niin aikaiseksi keväällä ennustaa. Että hän kuitenkin kastumatta pääsi kotia, siitä sai hän yksistään kiittää niitä kotia päin kulkevia rattaita, jotka hän tiellä tapasi. Muutoin ei hän paljon olisi pitänyt ilmalla väliä; hänen jäsenensä eivät olleet sokerista ja olivat kyllä usein olleet suomärät.
Sade odotti kuitenkin siksi, että hän oli päässyt sisään portistaan, jolloin se äkisti rupesi saavittain valamaan vesijoukkojansa, ukkosenjyrinällä ja tulenleimauksilla.
Erzsike juoksi häntä vastaan huolestuneilla kasvoilla.
— "No, sinä paha tyttö," soimasi ritari vihastuneena; "sinä olet kai rukoillut velhoja niskoilleni. Tunnusta pois, pikku noita, että olet rukoillut tätä rajuilmaa minua kotia ajamaan."
— "Oi, en suinkaan", vastasi tyttö vapisten. "Sitä en suinkaan ole rukoillut, en tosiaankaan. Hyvä Jumala, hyvä Jumala! Hän on matkalla; kuinka hänen käy tässä hirveässä myrskyssä?"
— "Hän? Kuka 'hän'?"
— "Voi, tuo köyhä rouva."
— "Tuo 'eräs köyhä rouva?' Tuli ja leimaus! Tämä ei ensinkään ajattele sitä, tuleeko hänen isänsä märäksi kuin metsähiiri, vaan että tuo 'köyhä rouva' ei pelästyksestä sairastuisi umpivaunuissa. — Hiiden pönkkä!"