— "Annetaan. Pankaa, herra tohtori, asia kohta toimeen. Niin pian kuin avion-eron juttu päätetään meidän eduksemme, saatte te minulta vaivanpalkkioksi niinikään kymmenen-tuhatta florinia, Ja nyt, antakaa minulle paperia ja kynä, jotta saisin kirjoittaa osoituksen Wien'in pankkiirilleni ja sitoumuskirjan teille. Tehkää hyvin, dikteratkaa, kuinka minun tulee se kirjoittaa!"
XII.
Mikä Archimedeen ruuviksi nimitetään?
Tohtori Grisák riensi tämän hänelle aivan edullisen ehdoituksen perästä heti ensimmäisellä pikajunalla Wien'iin. Straff'in asuntoon tultuansa, tapasi hän siellä vielä toisenkin vanhan tuttavan; herra Maxenpfutsch oli siellä.
Kun tohtori Grisák oli astunut esikamariin, huomasi hän jo kohta ensi silmäyksestä, millä kannalla täällä asiat olivat. Kaikkiin huonekaluihin oli näet ilman poikkeuksetta painettu eräs virallinen sinetti, joka osotti, että täällä oli käynyt velkojia.
Jo ulkopuolella ovea kuuli herra Grisák, että sisällä kaksi ihmistä piti suurta melua, päälliseksi vielä yhtä haavaa, ja ettei mikään leikinteko ollut riidan aineena; siitä hän sai sitä varmemman tiedon, kun hän avasi oven ja omin silmin näki, kuinka nuot molemmat hyvät tuttavat melusivat niin likellä toinen toistaan, kuin kumpikin olisi tarkoittanut, että vastustajan, maksoi mitä maksoi, täytyisi nenällään kuulla, mitä toinen hänelle sanoi.
— "Ah, hyvät herrat! Mistä te riitelette tuommoisella tieteellisellä kiivaudella?" kysyi leikillisesti tohtori Grisák toraavílta, jotka hänet nähtyänsä kovasti säpsähtivät. "Mikä epäilyksen-alainen thesis on? Enkö minä voisi olla avuksi sen suorittamisessa?"
Sill'aikaa kuin Maxenpfutsch, kokonaan hämilleen joutuneena, näytti etsiskelevän sanoja, jotka vastaisivat hänen kiukkuansa, pisti Straff, olkapäitään kohauttaen kätensä housujensa taskuihin ja vastasi leikillisesti:
— "No, me pidämme kunnioitetun ystäväni kanssa toisillemme esitelmiä vekseli-oikeudesta, eikä hän tahdo käsittää, että, vaikkapa hän aikaisemmin antoi panna huonekalut takavarikkoon, jos toinen myöhemmin tullut velkoja on todeksi näyttänyt, että nämät ovat olleet vaimoni huonekaluja, ja vekselissä myöskin on vaimoni nimi, tämä saa viedä ne pois. Sehän on ihan luonnollista."
— "Mutta piru vie", ärjäsi siihen Maxenpfutsch. "tämä ei ole mitään leikintekoa! Suvaitkaa katsoa, herra tohtori, tässä ovat vekselit, joista minä olen tuolle ihmiselle antanut kymmenen-tuhatta florinia."