— "No, no, ainoastaan viisituhatta; sillä hän kirjoitutti aina kahdenkertaisesti."
— "Minä en sano mitään! Vekselit puhuvat. Kymmenen kappaletta, kukin tuhannen florinin. Mitä arvoa minä voin panna noihin viheliäisiin huonekaluihin?'"
— "Sitähän minäkin sanon."
— "Mutta sillä tavoin olen minä häviöön joutunut mies."
— "No, enkö minä sitä ole?"
— "Mutta minä en voi ymmärtää tämän herran hyvää mieltä! Hän ottaa minulta lainaksi kaikki rahani; hän ei voi niitä takaisin maksaa ja siitä hän vielä nauraa!"
— "Minä pyydän", sanoi tohtori Grisák, "sallikaa minunkin saada suunvuoroa. Ehkä ei vielä kaikki ole hukassa. Paljonko herra Straff on velkaa herra Maxenpfutsch'ille?"
— "Uskokaa pois, tohtori, se oli ainoastaan viisituhatta florinia."
— "Mutta vaikkapa vaan niinkin paljon, mihin kummaan olette ne menettänyt?"
— "No, oikeuden-käyntiin appeani vastaan. — Siihenkin olette te minua saattanut, herra tohtori; ettekö voinut minulle sanoa, tarjoustani hylätessänne, ettette ota asiaa ajaaksenne sentähden, että testamentti on tuolle vanhalle narrille antanut oikeuden elämän ja kuoleman suhteen?"