— "Oho, aivan hyvin. Se kaikuu niin, kuin kuulisi suuren äiti-kultansa, maan sydämen-tykytyksen."
— "Puuttuu vaan päivälliskello, joka kutsuu työmiehiä ruoalle."
— "Minusta todellakin tuntuu siltä, kuin kuulisin kellon-äänen etäältä."
— "Se soipi vaan teidän korvissanne; kuka saattaisi tämmöisessä kärryjen ratinassa eroittaa kaukaista kellon-ääntä?"
Aladár ei kuitenkaan levännyt, vaan poistui muutaman askelen päähän, jossa yötisen vartiotulen leimu ei häikäissyt hänen silmiänsä, ja näytti tarkasti tutkivan jotain Tiszan kaukaisella pinnalla.
— "Minusta on, kuin näkisin jonkun venheen lähestyvän."
— "Teillä lienee hyvät silmät, jos näette jotain; minä näen vaan vettä."
— "Tuolla, rannan partaalla, jossa karsitut halavat pistävät ylös vedestä. Nyt tulee se heti halavain kohdalle."
— "Se lienee joku pölkky."
— "Mutta minä näen airon jäljet vedessä, se on joku venhe. Vartiat varmaankin nukkuvat, kosk'eivät vielä tähän asti ole ampuneet sitä."