Viikkoja oli kulunut tämän jälkeen. Tulva oli vähitellen palannut takaisin uomaansa; siitä tuli ensiksi yleinen räme, sitte pieniä kala-lammikkoja siellä täällä keskellä viljapeltoja, jotka vasta kolmantena kesänä täydellisesti kuivavat; kaikkialla hävityksen, turmion kuva, jota ihminen lopulta inholla katselee, kun hän on väsynyt sitä vaikeroimasta.
Vielä kauan aikaa oli vaikea päästä toisesta kylästä toiseen, hävinneitten teitten vuoksi, joista vesi oli vienyt kaikki sillat; eikä Ankerschmidt rientänyt herra Bräuhäusel'ille "musta rokkaa" keittämään.
"Jos ei tätä tulvaa olisi ollut, emme koskaan olisi yhteen sattuneet."
Hän ei nyt huolinut muusta, kuin että hänen tyttärensä tulisi onnelliseksi. Heti ensimmäisenä sunnuntaina kuulutettiin avio-pari, ja vanhukset iloitsivat saadaksensa nuorissa uudestaan elää.
Sen johdosta aukaisi Ankerschmidt yksitellen nenäliinaansa sidotut solmut, jotka muistuttivat Grisák'ista, Bräuhäusel'istä, Mikucsek'ista. Ainoastaan neljäs jää; se koskee Aladár'iin. Mutta ei ole mitään syytä sitäkään enää säilyttää. Tiedetäänhän jo kaikki.
Ennen pitkää saikin hän tohtori Grisák'ilta kirjeen, jossa tuo arvoisa mies suurella prosopopoealla ilmoittaa, mikä ankara tutkimus on asianomaisissa paikoissa pidettävä siitä, kenen vika tahi rikos on ollut syypää tähän monen miljonan vahinkoon; rikollinen on ankarasti rangaistava. Tähän-astisista tutkimuksista on kuitenkin tullut ilmi, että kaikkiin on ollut syynä "eräs pieni väärin-käsitys", joka sattui herra Mikucsek'ille; tämä käsitti väärin tehtävänsä, ja sentähden käsitettiin myöskin hänen neuvonsa väärin; kaikki tyyni oli erhetystä; se tulee sitä selvemmäksi, kuin herra Mikucsek sill'aikaa on siirretty Galizia'an; jos häntä tahdotaan konfronterata, täytyy ensiksi erinäisten maaherran-virastojen kautta sitä ministeristöltä pyytää. Ja lopulta, jos hän havaittaisiinkin syylliseksi, mitä vahingon-kärsineet siitä hyötyisivät? Paitsi ruumistansa, sieluansa ja sateen-varjoansa, ei hänellä ole mitään koko maailmassa; valtakunta voipi kyllä kärsiä tämän, niinkuin muunkin jne. jne.
Ankerschmidt lausui siihen, että tohtori on oikeassa; olisi varmaankin vahinko kuluttaa paperia, saadaksensa selkoa onnettomuuden alkuperästä; siinä kyllä, että se on olemassa.
Mutta sillä välin tapahtui jotakin, josta tohtori Grisák ei tietänyt.
Herra Mikucsek oli todellakin hankkinut itselleen postivaunun-piletin Lembergiin. Mutta kun vaunut yöllä Forro'n luona kulkivat hiljakseen vuorenrinnettä ylöspäin, paukahti laukaus sisään akkunasta, niin läheltä, että ruudin-savu kokonaan peitti lasin; luoti puhkaisi siihen pienen, ympyriäisen läven, kuin se vaan olisi ollut paperista. Vaunuissa istui neljä henkeä, ja näistä neljästä sattui laukaus Mikucsek'iin; — hän meni heti kuolijaksi.
Murhaaja, joka varmaankin ampui ihan vaunun-astuimelta, katosi heti tietämättömiin; asian laitaan katsoen vangitsi Kassa'n oikeus postikuskin ja oppaan semmoisina, joita ensimmäinen epäluulo kohtasi.