Oikeus oli pakoitettu heitä uudestaan vankeuteensa lähettämään.
Kun heitä vietiin eri taholle, nosti Péter Bárd kahletetut kätensä, uhkasi sormellaan lempeästi veljeänsä ja sanoi hänelle katkeralla äänellä:
— "Veljeni, veljeni! Sinä tahdot vaan minun tähteni surmata itseäsi, mutta saat nähdä, ettei siitä tule mitään."
Illalla pyysi Péter Bárd kirjoitusneuvoja; hän tahtoo, niin sanoi hän, tehdä oikeuden esimiehelle tärkeän ilmoituksen. Niitä annettiin hänelle.
Seuraavana aamuna tavattiin hän kuolleena; hän oli nenäliinallaan hirttänyt itsensä ovenkääkään.
Pöydälle jätetyssä kirjeessä oli kirjoitettu:
"Armollinen herra!
Sanotaan, että sillä tunnustuksella, jota kuolema seuraa, on sama voima, kuin jos sen olisi valalla vahvistanut. Minä kuolen siis ja vahvistan tunnustukseni; minä olin murhaaja, veljeni on syytön.
Péter Bárd".
Oikeudelle ei jäänyt muuta tehtävää, kuin hyväksyä tapahtunut tosi-asia. Joka kuoli, se oli rikoksen-tekijä, joka eli, se oli syytön.