Elämässä löytyy väärin-käsityksiä, joita vaan kuolema selville saattaa. Minunkin elämässäni on semmoinen arvoitus, ja se asia, ettette ole yrittänyt sitä suorittamaan, se tuottaa minulle kuoleman. Ulkonäky, varjo on jo kaivannut monelle haudan, ja he ovat vaipuneet siihen, eikä kukaan ole ymmärtänyt heitä. Te olette mies, te olette kuumaverinen; minä olen nainen ja heikko, sentähden on minun soveliaampi nöyryttää itseäni teidän edessänne, ja tuon kohtauksen perästä, joka eroitti meidät, lausua tämä sana: 'anteeksi!' Jos tietäisitte, mitä tämä sydän on teidän tähtenne kärsinyt, mitä tämä sielu teidän tähtenne ajatellut, mitä nämät kädet teidän tähtenne tehneet! Mutta ei, te ette tiedä sitä ikinä. Tänä vuonna aion olla Balaton-Füred'issä; jos te ilmestyisitte siellä yhdeksi minutiksi, saisitte vielä kerran nähdä sen naisen, joka tuli sinne — teidän läheisyyteenne — kuolemaan — ja unhottumaan, ja jonka ainoa toivo on se, että te kerta seisoisitte hyljätyn haudalla ja kuiskaisitte: 'tälle köyhälle naiselle, tuolla tomussa, annan minä anteeksi.'
Corinna".
Kas niin! Tämäkin on käynyt hyvin käteen.
Nyt täytyy vaan pitää vaaria siitä, että kukin kirje tulee sille määrättyyn kuverttiin, jottei mitään vaihtoa tapahtuisi, niinkuin sitä on nähty huvinäytelmissä, joissa joku on vaihtanut kirjeet ja kuvertit. Se olisi kaunista, jos esimerkiksi joka mies saisi toiselle kirjoitetun kirjeen.
Sentähden olikin Corinna niin varovainen, että hän ensin kirjoitti päällekirjoituksen jokaiseen kuverttiin, ja sitte tarkasti katsoi, minkä kirjeen kuhunkin pani, jottei mitään erhetystä tapahtuisi. Muutamia veti hän ulos kaksi kertaa, vakuuttaaksensa itseään, ettei hän ollut niitä vaihtanut. Sitte lukitsi hän ne joutuisasti yksitellen sinetillä, ja saattoi nyt olla varma siitä, ettei mitään vaihtoa jakamisessa ollut tapahtunut.
Olipa hän vielä niinkin varovainen, että itse, fiakkerilla ajaen, vei kirjeet postiin ja itse pani ne sisään kirjelaatikkoon. Ja sen jälkeen palasi hän, niinkuin se, joka on asiansa paraimmalla tavalla toimittanut, rauhoittuneena kotia; hänen kirjeensä ovat hyvällä tiellä.
Mutta jälellä oli vielä "cabinet noir."
Viisi kirjettä, jotka yhtä haavaa suljahtavat laatikkoon, sama käsi-ala päällekirjoituksessa, ja lisäksi vielä niin epäluuloa herättävillä adresseilla, kuin yksi tuomittu ja armoitettu vallankumouksen päämies; yksi entinen keisarillinen yli-upseeri, nyt unkarilainen tilanhaltia; yksi asianajaja; yksi jurnalisti, ja yksi äreä oikeuden-istuja — ne pistävät jokaisen silmään. Epäluuloa enensi vielä se seikka, että nämät kirjeet ovat kaikki Wien'issä kirjoitetut ja lähetetään Unkariin. Valtion on todellakin tarvis tietää semmoisten epäilyttäväin kirjoitusten sisällys, sillä tämä saattaa ainakin johdattaa jonkun salaliiton laajalle haaroittuviin säihin.
Cabinet noir, me tiedämme jo, mimmoinen laitos se on.
Herra Straff, hukkaan menneen avioliittonsa perästä, palasi sinne taas takaisin.