Corinna oli tainnoksiin menemällään.
Neljättä kirjettä avatessaan vapisi hänen kätensä niin, että kirje melkein oli siitä liepsahtaa.
Ettei tämän mukaan Grisák'kaan ollut saanut hänelle aiottua kirjettä, oli varmaa. Ja jos hän olisi sattunut saamaan juuri runosepälle määrätyn kirjeen, jossa hänestä on puhe?…
Avattu kirje osotti pelon todeksi. Grisák'kin lähetti kauniisti takaisin hänelle tulleen kirjeen, joka hänen adressinsa alla oli Fellegormille kirjoitettu.
Tohtori Grisák vastasi pitkältä; pitkältä ja "loukkaavasti."
Yksi arkki, kahdenkertaiseksi taitettuna, oli täynnä hänen vastaustansa, jossa hän järjestänsä, kohdasta kohtaan osotti, datumin mukaan, koska, kuinka monta kertaa ja kuinka kauan hän oli ollut armollisen rouvan luona; se oli lopussa yhteen laskettu, summa summarum: niin ja niin monesta "asianajajan neuvottelusta", à kymmenen florinia; hän pyytää sitä tasaisena pikku summana itselleen lähetettäväksi, muussa tapauksessa on hän pakoitettu oikeuden-käyntiin ryhtymään.
Tämä vielä tarvittiin! Että kaunis rouva maksakoon ihastelijansa seurassa vietetyt "tête à tête" tunnit kymmenellä florinilla, niinkuin oikeudenasiain neuvottelusta! Mutta, sen mukaan kuin me tunnemme olot, on hän tämän varmaankin maksava.
Viidennestä kirjeestä ei enää saattanut olla mitään epäilystä, että sekin oli vaihdettu kappale.
Mutta Fellegormi on kuitenkin tullut tänne. Kuka tietää, kirjailijain suku ehk'ei kuitenkaan ole niin leppymätön; ainoastaan latinaksi heitä parjataan "genus irritabile vatum'iksi." Lisäksi lienee mahdollista, että hän on katsonut vaihetusta pilanteoksi; hänellä on taipumus humoriin.
Auki murretussa kirjeessä ilmestyikin tosiaan toinen variationi kuin neljässä ensimmäisessä.