Ankerschmidt."
Ei mitään muuta.
Mitä tämä on? Corinna tempasi oman kirjeensä kuvertista, johon selvästi oli kirjoitettu Ankerschmidt'in nimi, mutta heitti sen pelästyneenä pois kädestään. Se oli Aladár'ille kirjoitettu teksti.
Sitte repäisi hän äkisti rikki Aladár'in kirjeen. Siitäkin putosi esiin hänen oma, Ankerschmidt'ille aiottu kirjeensä, mutta Aladár oli niin hienotunteinen, ettei hän siihen ollut kirjoittanut mitään katkeraa muistutusta. Nämät kaksi kirjettä ovat vaihdetut! Se on jo selvää. Kuinka se lienee tapahtunut? Sitä on mahdoton käsittää. Kun hän itse kaksi kertaakin oli katsonut, että kirjeet tulisivat oikeaan paikkaan!
Eih, nämät miehet asuvat samassa kylässä; varmaankin ovat he olleet kyllä epäritarillisia näyttämään saadut kirjeet toinen toiselleen, ja he ovat harkinneet itsekseen tämän pilanteon, häntä, naista solvaistaksensa. Tämä on epäilemättä Aladár'in tuuma, sillä hänellä on paha sydän ja ivallinen luonto. Hänessä on miestä semmoista tekemään!
Tällä tavoin lohdutteli Corinna itseään, ja mursi auki kolmannen kirjeen. Tämä oli tilanhaltialta.
Ikäänkuin käärme olisi hänen syliinsä puikahtanut! Tästä kuvertista putosi esiin tohtori Grisák'ille määrätty kirje. Tuo kirje saksalaisella tekstillä.
Tilanhaltian vastaus oli maahan ruhtova. Hän oli kirjoittanut saksaksi:
"Also gnädiger Frau! nicht mehr wajsz ungrisch. Hat vergessen Allen, vergessen Mutterzungen, Vaterlanden; ergo: mich auch sollen vergessen!"
Seisoipa siinä vielä muutakin, mutta sitä ei sovi tässä kertoa.