Corinna ei malttanut odottaa kokonaista yötä tämmöisessä epäilyksessä; vielä samana iltana lähetti hän käskyn posti-expeditörille, että jos hänelle on tullut kirjeitä, ne heti annettakoon ulos.
Füred'in posti-expeditöri on sangen hyvä nuorukainen. Oli juuri tanssijaiset hotellin vieras-salissa; hän tanssi par'aikaa csárdás'ia, kun häntä ruvettiin attilasta nykäisemään, että joku tarvitsee pikaista apua, hän kuolee aamuksi, jos ei hän vielä tänäpänä saa ulos hänelle ehkä tulleita kirjeitä. Palvelukseen valmis nuorukainen käsitti vaaran, jätti viipymättä sikseen tanssin jatkamisen ja juoksi asuntoonsa, jossa hän veto-laatikosta etsi rouva Pajtay'lle adresseratut kirjeet; niitä oli luvultaan viisi. Näitten kanssa meni hän taas takaisin tanssisaliin.
Corinna otti sykkivällä sydämellä kirjeet. Kaikki viisi olivat siis rientäneet vastaamaan. Mutta minkätähden myöskin runoseppä, jos hän itse on täällä? Arvattavasti on hänen kirjeensä tullut aikaisemmin.
Minkä hän ensimmäiseksi avaa?
Hän antoi etusijan Ankerschmidt'in kirjeelle. Tämä on kaikista asianosaisista se, jonka toimeen-tulo on paras.
Kun hän oli avannut kirjeen, näki hän suureksi hämmästykseksensä oman kirjeensä siitä esiin putoovan.
Kuinka? Hän lähettää saadun kirjeen takaisin? Tämä on suuri epäkohteliaisuus!
Mitä lienee hän kirjoittanut sen ohessa?
"Kunnioitettu rouva!
Toisella kertaa, jos yhtä haavaa kirjoitatte kirjeitä kahdelle hengelle, pitäkää vaaria, ettette vaihda kuvertteja!