"Huhun mukaan on eräs meidän kunnioitettavimmista patrioteistamme, Aladár Garanvölgyi, näinä päivinä kihlannut ritari Ankerschmidt'in ainoan, viehättävän ja mielevän tyttären Erzsiken. — Satakertaiset siunaukset ja onnentoivotukset liittyvät valtakunnan kaikilta tahoilta tähän todelliseen 'belle alliance'en.'"
Tämä oli viimeinen tärähys Corinnan kiviselle sydämelle.
Nyt ei hän enään ajatellut romantillista itsemurhaa; hänen mieleensä juohtui, että vielä löytyy maailmassa yksi ihminen, joka katsoo onneksensa, jos hänen entiselle suositukselleen aukenee uusi ala; yksi ihminen, joka on uskollinen kuin koira, viisas kuin kettu; ei hellätunteinen; jäntevän käytöllinen luonne; joka sangen hyvin tietäisi pidellä koronkiskontaan annettavia summia, ryöstää pakenevia velallisia, tutkiella, kuinka paljon kukin voi maksaa, kuinka suuressa hädässä kukin on; sen ohessa kaunis mies, jonka kanssa naisen ylpeästi sopii käsityksin kadulla kävellä; sanalla sanoen, kokonansa puolisoksi luotu mies, jolle vaan tarvitsee näyttää pikkusormeaan, häntä vangitaksensa.
Tämä oivallinen, viimeinen mies "in petto" on — herra Straff.
Me toivotamme onnea siihen.
Kello neljä aamulla, kun vielä kaikki nukkuvat kauniissa kylpypaikassa, vierivät pikavaunut viiden helisevän hevosen kanssa ulos lehmuspuitten välistä; niissä istuu kalpea nainen, joka eilen tuli tänne sairaana ja jo tänäpänä — täydellisesti parannettuna taas palaa takaisin.
Niitä löytyy onnellisia onnettomia, joitten sydänten ei ole tapa kauan vaivaantua.
XIX.
Kun karhu lähtee pesästänsä.
Karhu on sangen suuri filosofi.