Sen jälkeen istui neiti Hermine pianon eteen ja laski irti muutamia "rêverie'eitä", erinomaisessa määrässä tahdista huolimatta; pakolainen säesti häntä obligati-huokauksilla.
Sittemmin siirtyivät naiset omiin huoneisinsa; ritari taas vei vieraansa tupakka-kamariin.
Täällä he tuskin olivat kahden kesken, kuin Ankerschmidt pisti omaan ja vieraansa suuhun sikarin ja, sydämellisellä ystävällisyydellä laskien molemmat kätensä tämän olkapäille, lausui hänelle sotamiehen suoralla tavalla:
— "Kuulkaa! Minä olen arvannut, kuka te olette. Te olette vainottu, paonalainen vallankumooja, jota sotaoikeuden rautaiset kourat uhkaavat, ja mitä kaikkea muuta te kerrotte, on vaan sen peitteeksi laskettua leikkipuhetta. Luottakaa minuun. Minulla on siellä täällä jotakin vaikutusvoimaa; jos tahdotte, koetan teille hankkia anteeksi-antoa taikka, jos se enemmän on mieleenne, matkapassin ulkomaalle."
Richard Marczián laski kätensä rinnalleen ja vannoi taivasta kohti kohotetulla sikarilla, ettei ollut leikkiä puhunut, vaan totuuden sanonut. Hän on lojalisten tunteittensa uhrina ja hänen täytyy paeta maanmiestensä vainoa.
— "No — hyvä", vastasi isäntä. "Jääkää siis tänne niin kauaksi kuin mielenne tekee. Vierastupa on lämmitetty; se on korridorista vasemmalle N:o 11. Heti kuin haluatte, voitte vetäytä sinne."
Sen jälestä hän ei sen enempää puhunut, kertoi Marczián hänelle mitä kertoikaan; hän heittäysi pitkälleen nahkasohvalle ja hetken kuluttua huomasi pakolainen, että ritari Ankerschmidt, sillä välin kuin toinen par'aikaa jutteli sotaretkestään vuorikaupungeissa, makeasti kuorsasi ja antoi sammuneen sikarin pudota suustansa.
Hän pisti nyt sikari-laatikosta viisi kuusi kappaletta sivutaskuunsa ja päätti sen jälestä lähteä uutta kortteriansa katsomaan. Sen hän keneltäkään tiedustelematta löysikin. Kuitenkin hän, ennenkuin ehti N:o 11:een, kurkisteli sisään korridorissa olevien ovien avaimen-rei'istä; ihmisen on hyvä, jos katsahtaa vähän enemmänkin ympärillensä. Sen vuoksi olikin hänen tapansa kulkea varpaisillaan, niinkuin kissa.
Hän näkikin jotain. N:o 10:ssä (kastellissa olivat näet kaikki suojat numeroitut), joka niinikään näytti olevan joku vierastupa, mutta joka ei ollut lämmitetty, niinkuin sopi havaita kylmästä kaminista, istui pöydän vieressä neiti Eliz ja kirjoitti suurella kumulla jotakin kirjettä. Hän puhalteli usein sormiinsa, jotka olivat kylmästä kohmettuneet.
Richard meni nyt hiljaa sisään N:o 11:een. Siellä oli valkea korjattu kaminissa ja puhdas vuode laitettuna, vieraan mukavuudeksi.