Hän mietiskeli, mitähän se lienee, jota neiti Eliz niin salaisesti kirjoitti kylmässä vierastuvassa. Ihmisen on hyvä tietää kaikki.
Kohta sen jälkeen narisi ovi; Richard tirkisti ulos avaimen-rei'ästä ja näki pienen, vaaksan-pituisen pojan astuvan sisään N:o 10:een.
Poika-naskali kävi tuskin seitsemättä ja näytti jotensakin kummalliselta korkea-hattuisessa ja pitkä-sukkaisessa univormussaan. Tämä oli neitien "henkivartia." Pöydässä hän passasi heitä.
Mihinkä lähettää hän tuon?
Muutaman minutin kuluttua tuli poika ulos ja hän nähtiin kätkevän kirjettä hattuunsa. Samalla haavaa, kuin hän, tuli neiti Eliz ja sanoi hänelle kuiskaten: "mene englantilaisen puutarhan kautta."
Richard näki ja kuuli hyvästi kaikki.
Eliz'in kadottua korridorista astui Richard ulos kamaristaan ja riensi alas portaita myöten; englantilaisessa puutarhassa saavutti hän Gyuszin,[28] tuon pienen tschekkiläisen palvelija-pojan, ja huusi häntä takaisin.
— "Seisahdu, Gyuszi! Neiti käskee sinun antaa kirjeen, joka on hatussasi, tänne, hän tahtoo lisätä siihen jotakin; minä tuon sen heti takaisin; sill'aikaa laske tähän pitkäksesi ruohikkoon, jottei kukaan sinua huomaa, ja odota siksi kuin tulen takaisin."
Pikku tolvana katsoa töllisteli, suu auki, suurta pulskeata herraa, ja arveli mahdottomaksi, että mitä semmoinen herra sanoo, voisi olla toisin, kuin hän on sanonut; sentähden antoi hän vastustelematta hänelle kirjeen, jonka tämä varovasti pisti poveensa, vielä kerran muistuttaen poikaa hyvin kätkemään itseänsä, kunnes häntä taas huudettaisiin.
Sitte riensi hän takaisin kamariinsa, lukitsi oven perässänsä ja veti esiin kirjeen.