Sinetillä lukitun kirjeen lukemisessa ei ole mitään teknillisiä vastuksia, Minä en todellakaan ymmärrä, minkätähden on tavallista kirjeitä sinetillä varustaa, kun jokainen, joka vaan tahtoo, tietää, mitenkä kirjeitä ilman vähintäkään huomattavaa jälkeä saa avatuksi.
Joka sitä ei vielä tiedä, oppikoon siis nyt, ettei kirje-salaisuuden pyhyyttä takaa mikään muu, kuin oman kunnian tunto.
Kun Richard'in ei mielestänsä tarvinnut pelätä kenenkään äkillistä tuloa, otti hän esiin yhden semmoisen taikina-pallon, joita vieraat atrian aikana pahasta tavasta sormillaan vanuttavat ja joita sitte mielensä mukaan voipi muodostaa, niinkuin vaksia.
Tämmöisen leipäpallon painoi hän kirjeen sinettiä vastaan, jonka muodosta sillä tavoin tuli aivan tarkka jäljennös. Sinetin kuvan asetti hän sen jälkeen lämpimän kaminin reunalle.
Sitte piti hän sinettiä vasten kaminin valkeaa, joka pian sulatti lakan, niin että kirjeen niput aukenivat.
Nyt oli kirje hänen vallassansa.
Kiireesti luki hän sen sisällyksen; se oli saksan kielellä kirjoitettu.
"Vapaasukuiselle herra Garanvölgyille.
Hyvä herra! Minä kiiruhdan ilmoittamaan teille, että olette suuressa vaarassa. Eräs ilkeämielinen petturi, jota omassa povessanne olette elättänyt, on antanut ilmi, että te huoneenhaltianne Kampós herran kanssa puuhaatta salaliittoa, kuin myöskin missä teidän aseenne ja salainen kirjeenvaihtonne ovat. Rientäkää pelastamaan itseänne! Tähän asti on petturi kertonut asiaa vaan semmoisessa paikassa, jossa sitä ei käytetä teitä vastaan, mutta toisella kertaa saattaa hän ilmaista sen semmoisille, jotka vetävät teitä edesvastaukseen. Salatkaa sentähden kaikki paremmin ja hävittäkää mitä voipi saattaa teidät ilmi. Uskokaa minua. Jumalan haltuun!
Eräs tuntematon."