Kun herra Tivadar oli sulkenut oven perästänsä rientää Corinna hyvänhajuisella saipualla pesemään pois läkki-pilkut sormistansa, sillä naiset tavallisesti läkitsevät sormensa, heti kuin kynään tarttuvat; sitte panee hän pois tuon ikävän tilikirjan ja asettaa ympärillensä joukon muotikuvia, sillä se, jota hän nyt odottaa, N:o 2, on kokonaan toista laatua.
N:o 2. Nándor Taréjy on kuuluisa mies, osakas herrain baali-yhdistyksessä. Hän on yksi niitä, joille suuressa Unkarin valtakunnassa on annettu oikeus sanoa: me olemme herroja. Ylhäinen asema tuo! Paitsi sitä on hän etutanssija kotiljongissa. Eikä tämäkään ole mikään jokapäiväinen toimi. Ja lisäksi täydellinen naisten-ihailija. Hänen kanssaan ihmisen ei suinkaan tule ikävä.
— "Ah, teidän armonne tarkastaa muotilehtiä."
— "Oi ei, ei. Ainoastaan muotikuvia. Minä pidän muotilehtiä vaan kuvien tähden, mutta ei näistäkään ole paljon. Katsokaapas tähän! Saatatteko kärsiä tämän tumman lila-värisen silkin vieressä oljenkeltaisia koristeita? Onhan se todellinen narrinpuku."
— "Teidän armonne on oikeassa. Toimittaja arvattavasti saapi nämät kuvat ilman mitään painetuksi, jonkun 'Putzhändlerin' kustannuksella, joka tahtoo pukea yleisöä rokoko-vaatteisinsa. Tuolla tavoin vaatettaa itsensä ainoastaan rouva Olkinen."
— "Hahaha!" Tuo oli rouva Pajtayn mielestä oiva sukkeluus. "Minä olen todellakin pakoitettu baali-vaatteitani Wien'issä teettämään. Täkäläisillä räätäleillä ei ole kauneuden-tuntoa ensinkään. Ja kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka sitä tahtovat pitää isänmaallisuutena."
— "Naurettavaa! Muuten tekee teidän armonne aivan oikein siinä, ettette lue muotilehtien sisältöä, sillä silloin teidän ei kumminkaan käy, niinkuin äskettäin minun, en tahdo sanoa — missä; siinä kylläksi, että se oli eräässä nais-seurassa, jossa joku mal-à-propos rupesi kirjallisuudesta puhumaan. Tuli myöskin puhe naiskirjailijoista ja yht'äkkiä kysyy minulta joku nainen, mitä pidän 'Paradisan' viimeisestä runoelmasta, joka oli julkaistuna 'Kuutama' nimisessä lehdessä. Minä siihen vastasin, että koko tuon Paradisa nimen takana, hänen kyhäyksistänsä päättäen, luullakseni ei piile mikään muu kuin joku juhtisaappainen runonsepustelija Ala-Unkarista. Siitä nainen kumartaa sangen kohteliaasti, sanoen: Kiitoksia ylistyksestänne! tuo juhtisaappainen runonsepustelija olen minä."
— "Hahaha, hahaha! Ken se oli, sanokaa!"
— "En, teidän armonne, sitä en voi."
— "Paronessa Királyváry, eikö totta? älkää kieltäkö! Vaiko kreivinna Pajtay? Turhaan sitä salaatte, minä saan sen kyllä tietää. Se on sangen huvittavaa. Mutta sanokaapas minulle, millä tavoin vaatetettuna tulette ensimmäiseen herrain-baaliin? Mitä saitte tietää Baltánszky'lla? Kenellä teetätte vaatteenne? Minun pukuni on vielä salaisuutena. Teille saatan siitä kuiskaista, mutta älkää sitä sen enempää ilmoittako. Muotiompelijatarta olen kieltänyt päähinettäni kellekään näyttämästä, muuten en koskaan enää häneltä mitään tilaa. Tahtoisitteko nähdä sitä?"