Eikö Nándor Tarójy sitä olisi tahtonut? Tietysti on hän sen somuudesta kovin ihastunut. Sitä ei tosiaan jokainen olisi kyennytkään jälittelemään. Puhtaita timantti-helmiä kukkien kuvuissa, se tekee illalla lamppujen valossa erinomaisen vaikutuksen.
— "Tämä on vielä omituisempi ajatus kuin tuo tuonoinen pääkoriste, joka oli tehty paljaista vanhoista rahoista, suuremmista ja pienemmistä kultakappaleista. Miellyttävämpää numismatista kokoelmaa ei nuoriso koskaan ole tutkinut, ja kaikkien näitten keskellä olivat teidän armonne kasvot todellisena kuningattaren-kuvana, niinkuin teidän armonne silmät tälläkin koristeella tulevat säihkyilemään kirkkaammin kuin timantit."
Ja tuommoinen joutava lörpötys miellyttää naisia!
Puolen tunnin kuluttua lähtee myöskin Nándor Taréjy pois toisen edestä ja rientää kolmattatoista kaksintaistelua suorittamaan sen väitöksensä johdosta, että tämän vuoden laskiais-ilojen baali-kuningatar on Corinna Pajtay eikä kukaan muu.
Seuraa N:ro 3.
Corinna asettaa nyt viereensä muotilehtien painetut osat, sillä N:ro 3 on runoilija.
N:ro 3:n nimi on Danó Fellegormi. Se on tietysti salanimi. Tällä nimellä hän tunnetaan kaikkialla, jossa häntä mielellään nähdään; hänen oikean nimensä näkevät tavallisesti vaan velkojat hänen vekseleinsä alla.
— "Teidän armonne upottaa sielunsa säteet lähenevän laskiais-ajan nautintoihin", alkaa Danó Fellegormi.
— "Voi, ei", huokaa Corinna. "Sieluuni eivät turhuuden lentelevät himot koske. Minä löysin täältä erään runon: 'Kasteelle.' Mikä hieno aate, kuinka viehättävää, kun tapaa samantunteisuutta! Sen alle on kirjoitettu valenimi, ja minä mietiskelen, ken se lienee."
Hän tietää aivan hyvin, että tuo "se" on Danó Fellegormi.