Oikeuden-pohja siihen on olemassa: hänen terävää järkeänsä on tämän kiittäminen siitä, että se omaisuuden-osuus, jota hän oli eläkkeenä nautittavakseen saanut, tuli hänen omaksensa, jotta hän sen saattoi myydä. Sentähden on rouva Pajtay hänelle kiitollisuuden velassa. Ja virkeän lakitieteen-tohtorin on kyllä helppo kiitollisuuden velasta, kun hän siihen lisää asianajajan vaivanpalkkion ja muut kulut, sommitella rakkauden hakemus ja tämä sittemmin avioliitolla täytäntöön panna.
Oikeuden-pohja on siis olemassa.
Mutta on siihen syytäkin.
Tohtori Grisák itse paraiten tietää, että rouva Pajtayn omaisuuden-suhteet ovat paraimmalla kannalla. Kauppahinta on tiloitettu luotettaviin valtiopapereihin, jotka siihen aikaan tuottavat seitsemän procenttia ja "Jove favente" kenties antavat kahdeksankin. Sillä saattaa reimaasti elää.
On siis syytäkin.
Ja lopuksi ovat muutkin asianhaarat suotuisat. Rouva on vielä kaunis ja nuori kyllä ja, siltä näyttää, itsekin herra tohtorille suosiollinen. Se on kyllä totta, että hänellä on muitakin ihastelijoita, mutta niitten joukossa on herra tohtori "par excellence" enimmin suosittu; tämä on melkein joka päivä rouvan luona ja saapi tavallisesti jäädä hänen kanssansa päivällistä syömään. Tohtori Grisák onkin jo omasta mielestänsä kauniin lesken luona ikäänkuin kotona.
Lisäksi tuottavat asianhaarat luonnollisesti muassaan vielä senkin, että Corinna on pakoitettu lakitieteen tohtorille suurimmatkin salaisuutensa uskomaan. Tietysti. Varkaankin asianajaja lausui klientillensä: "Ystäväni, sano minulle kaikki, mitä on totta; mitä ei ole totta, sen kyllä itse panen lisäksi."
Jo kappaleen aikaa oli hänen täytynyt käyttää herra tohtoria omituisessa asiassa.
Kaunis leski oli näet antanut hänen toimeksensa estää erään nuoren miehen ennen-aikaista vapautusta, joka valtiollisesta rikoksesta oli pitkälliseen vankeuteen tuomittu.
Tämä nuori mies oli Aladár Garanvölgyi.