"Tuoksi syntipukiksi otamme sinut, Herska — eikö niin, munkki!" ehdotti nauraen nuori kreivi, jota tuo Siegfriedin ehdottama omituinen kasvatusopillinen järjestelmä erikoisesti miellytti. Hän oli jo muutenkin täydellisesti mieltynyt tulevaan opettajaansa.
Narria ei ehdotus oikein tyydyttänyt. Hän rupesi sen vuoksi estelemään sanoen olevansa liian vanha sellaiseen kunniaan kuin syntipukiksi. Mutta koirarenki tai palvelija soveltuisivat siihen toimeen paljon paremmin. Muuten hän kokonaan tahtoi päästä niin vastenmielisestä puheenaiheesta ja kysäisi sen tähden äkkiä Siegfriediltä, johtaakseen keskustelun uusiin asioihin: "Minkä tähden olet ottanut mukaasi tuon jättiläiskirjan? Onko tarkoituksesi, että nuoren herran pitää oppia se ulkoa?"
"Ehei, poikaseni, tätä kirjaa tarvitsen paholaisia karkottaessani."
"No, sitten tulet sitä tässä talossa tarvitsemaan sangen usein. Menehän sen keralla nyt ensiksikin armollisen rouvan luo, jossa varmaan kolmetuhatta pirua nykyään asustaa. Koettele niihin taikakaluasi, kelpaako se mihinkään."
Tämä pilapuhe sai kaikki ääneensä nauramaan.
"Niin — menehän pappi! Mene, jos uskallat juuri nyt astua äitini huoneeseen!" kehoitti nuori herrakin innokkaasti.
Kaikki neljä piirittivät isän, yksi veti kaavusta, toinen tyrkkäsi selästä, ja niin kuljettivat he hänet monimutkaisen käytävän ja portaitten kautta siihen huoneeseen, josta kuului äänekäs meteli. Samassa lensi muudan salin ovi äkkiä auki, ja heidän edessään seisoi itse linnan rouva. Nähtyään hänet kiiruhtivat nuori herra, koirarenki, narri ja palvelija pakoon sellaista vauhtia, että olivat murskata päänsä nurkkiin ja ovenpieliin. Siegfried yksin jäi paikoilleen.
Kreivitär oli avannut salin oven äkäisellä ja raa'alla keltaisen, rautakorkoisen saappaansa potkaisulla. Nyt hän seisoi keskellä lattiaa ylpeänä ja vihaisena ikäänkuin taisteluun valmistautuneena.
"No, eikö tuo paholaisperhana vielä munkkilurjustakin tänne vaivoiksi lähettänyt", mutisi hän kiukkuisesti. Ja aivan kuin hän ei olisi Siegfriediä huomannutkaan, käänsi hän selkänsä ja alkoi kirkua vihan vimmassa viereisessä huoneessa olijoille seuraavaa: "Miksi seisotte siellä suu ammollaan, ikäänkuin olisitte puukuvia! Kuunnelkaa, mitä sanon, ja tehkää joutuin sen mukaan! Kaikkien talonpoikain, renkien ja palvelijain pitää kiiruusti varustautua heinähangoilla, piiskoilla ja sapeleilla, ja rynnätä Mitosclimiin. Hei pojat — menkää sinne, valloittakaa linna ja pankaa punainen kukko katonharjalle laulamaan! Koska hän on varastanut paistin, pitää hänen saada tulikin sen karistamiseksi. Yllättäkää roskaväki, ennen kuin he selviävät humalastaan. Heittäkää heidät kaivoon, jossa he kyllä selviävät! Mutta se nelitorninen ankkalätti, jossa tuo vanha riitapukari vielä asustaa, on teidän sytytettävä jokaisesta neljästä kulmasta yhtäaikaa. Teidän on se tehtävä, vaikka itse pyhä Flórian henkilökohtaisesti tulisi armoa rukoilemaan. Liikuttakaa siis sorkkianne, te mölyapinat! — Matkaan ja nopeammin kuin salama! — Kuuletteko! — Mutta mihin joutuikaan tuo tyhmä munkkiroisto? — Ahaa, tuonne! Mitä hän täältä etsii? No tulkoon nyt ensin hieman lähemmäksi!"
Naisen kasvot olivat vihasta hehkuvan punaiset; otsassakin oli verenpunaisia täpliä. Sieraimet vapisivat, silmät pyörivät kammottavasti kuopissaan. Huulista tippui verta, hiusten kullanpunaiset kähärät törröttivät sinne tänne ja koko kasvot vapisivat kovasta hermokiihotuksesta. Vartalo ilmaisi voimaa ja määrätöntä intohimoa, jota vaikutusta vielä pukukin lisäsi. Kreivittärellä oli nimittäin yllään alapuolelle lantioita ulottuva, laajahihainen, paksusta punaisesta silkistä ommeltu nuttu, joka oli niin runsaasti kirjailtu kullalla ja raskailla koruompeluksilla, että se etäältä katsottuna muistutti tiikerintaljaa. Kaulassa oli pehmeä höyhenkaulus ja vyötäisillä kallis turkkilainen vyö, jossa terävä tikari välkkyi. Nutun helman ympärille oli kiinnitetty leveä koriste suurista kultarahoista, jotka pienimmästäkin liikkeestä kilisivät sointuvasti. Edestä oli nuttu niin lyhyt, että se naisen kiivaasta liikkeestä jätti näkyviin korkeakantaiset keltaiset saappaat, vieläpä punasilkkiset roimahousutkin.