"Siellä koittaa Siegfriedille suloiset päivät", ivailivat he.
Sillä välin alkoi kuulua kärryjen kolinaa luostarin takaportilta päin, johon hetken kuluttua kolkutettiin.
Takaportista päästiin talousrakennuksiin. Luostarin portinvartijan velvollisuus oli vain aukaista ja sulkea pääportti.
"Kuuletko — Siegfried kai siellä kolkuttaa?" arveli Johannes.
"Kolkuttakoon!"
"Mene heti aukaisemaan!"
"Mene sinä!"
"En löydä jalkojani, en osaa erottaa, mitkä näistä neljästä minulle kuuluvat."
Mutta Samuel otti uunista hehkuvan hiilihangon ja kosketti sillä pikimmältään yhteen noista neljästä paljaasta säärestä. Samassa Johannes, jolle se kuului, hyppäsi kiukustuneena seisaalleen ja tarttui raivoisasti kumppaninsa tukkaan. Toinen noudatti esimerkkiä, ja molemmat pojat alkoivat vimmatusti kynsiä ja repiä toisiansa sekä kieriä ympäri kuin tappelevat kissat. Siinä mylläkässä kaatui jäännössaavikin ja tyhjensi monipuolisen sisältönsä lattialle.
Tapeltuaan sitten kyllikseen nousivat toverukset vihdoin ja alkoivat siistiä vaatteitansa.