"Nosta saavi kohdalleen ja korjaa jätteet lattialta, koska sen kerran kaadoitkin!" komensi toinen. "Sinä tyrkkäsit minua", puolusteli toinen. "Kun keittiömestari tulee, saat selkääsi."
"Sinä myös. Luuletko sinä sitten ilman pääseväsi?" Ja niin he riitelivät kummankaan yrittämättä korjata vahinkoa.
Sillä välin oli takaportille kolkuttaja odottanut turhaan avaamista. Kun sitä ei tapahtunut, lähti hän kärryineen suurelle portille, aukaisi sen ja ajoi siitä sisään. Hänellä oli sangen huonot ajoneuvot. Ne olivat jonkinlaiset kehnosti kokoonkyhätyt kaksipyöräiset rattaat, jotka liikkuessaan kitisivät pahaa ennustavasti. Pyörät lenkkasivat surkeasti sinne tänne, jättäen jälkeensä kaksi käärmemäisesti koukertelevaa viivaa. Kulkuneuvoja veti perin laiha aasi, ja kärryille oli ladottu kaikenlaisia elintarpeita, joita almuja keräilevä veli oli kylistä onnistunut haalimaan kokoon.
Tällaista keräystoimintaa sanottiin "temporiseeraamiseksi".
Kartanolla otti tulijan vastaan isä taloudenhoitaja itse. Hän tutki tarkasti saaliin ja merkitsi joka lajin vyöstään riippuvalle kivitaululle. Samalla hän arvosteli ankarasti tuomisia. Ylipäänsä oli "temporiseeraus" hänen mielestään sillä kertaa tuottanut sangen vähän ja huonoa tavaraa; munat olivat mädänneitä, jauhot karkeita j.n.e.
Keräilijä sai sen johdosta kuulla kovia sanoja. Taloudenhoitaja kunnioitti häntä kaikenlaisilla, ei suinkaan ylistystä tarkoittavilla latinalaisilla arvonimillä. Siegfried kuunteli niitä nöyrästi ja mitään vastaamatta, pää surullisesti painuksissa. Mustan munkkikaavun päähine peitti hänen kasvonsa aina kulmakarvoihin asti. Parrasta valui suuria sadepisaroita rinnalle. Hamppuköydellä kiinni vyötetyn kauhtanan alta näkyivät paljaat jalat. Sandaalinsa oli Siegfried riisunut pois ja sitonut sauvan päähän, sillä sadeilmalla ei niistä ollut mitään hyötyä.
Kiusallinen ja nöyryyttävä tarkastus loppui vihdoin, mutta väsynyt, läpimärkä vaeltaja ei vieläkään saanut lepoa. Keittiömestari kutsui häntä:
"Hoi, Siegfried!" Niin kiljui keittiössä vihainen ääni.
Keittiö oli muhkea. Vielä nykyään, kun luostari jo on raunioina, luulisi sen jäännöksiä tornilla varustetuksi kappeliksi. Todellisuudessa on torni aikoinaan ollut vain keittiön mahtava savutorvi.
Siegfriedin oli pidettävä puhtaana ja järjestyksessä tämä suurenmoinen keittohuone.