XIII.
Grazian Likaway luki kirjeen kahteen, kolmeen kertaan, mutta ei ymmärtänyt sitä. Sen vuoksi hän kutsui mestari Mathiaksen avuksi.
"Lue tämä kirje! Sen on narri tuonut, narri kirjoittanut ja narri kai sen myös voi käsittää."
"Tämän nyt voi käsittää kuka tahansa", sanoi Mathias luettuaan kiireesti kirjeen.
"No anna kuulua, mitä siinä on!"
"Muistatte kai vielä, miten ankarasti te häväisitte isä Siegfriediä Bittsen linnassa? Minä olin myöskin siellä ja näin kasvot, jotka paljastuivat silloin, kun te riistitte päähineen häneltä. Ne olivat todellakin Teodor Dalnakin kasvot."
"Olen hänelle vain asianomaisesti kostanut, vai mitä arvelet?"
"Se on totta. Ja sellaisia iskuja ei niin pian paranneta, etenkin jos ne sattuvat semmoiseen paikkaan, jotka tuskin ovat ehtineet arvettua. Muistatte kai senkin, että Teodor Dalnaki on neiti Magdaleenan hyleksitty kosija? Lisäksi ovat linnat niin lähekkäin, että toisen ikkunoista näkee melkein toisen huoneisiin."
"Sinä siis arvelet, että tässä kirjeessä puhutaan Magdaleenasta?"
"Muita naishenkilöitä ei tässä talossa ole. Ja vaikka kaikki nuo maalatut kauniit kuvat olisivatkin eläviä, kiinnittäisi ainoastaan Magdaleena Teodorin mieltä. Sellainen on minun ajatukseni."