"Kuulehan ystäväiseni, sinullahan on muistaakseni naimisissa oleva tytär?"
"On kyllä."
"Hänhän asuu Teplassa, tuo raukka?"
"Niin asuu."
"Onko hänellä jo monta lasta?"
"Kuusi."
"Mutta niiden terveydeksihän et ole vielä juonutkaan."
"En ole armollinen herra, mutta…?"
"Ei sinun tarvitsekaan juoda heidän terveydekseen, ystäväiseni, sillä sinä olet jo juonut tarpeeksi, et ainoastaan täksi päiväksi, vaan koko elämäsi ajaksi. Sinä olet mennyttä miestä, kuten minäkin. Tämä bratina, josta joimme, on myrkytetty hienoimmalla italialaisella myrkyllä, joka vaikuttaa määrätyn ajan kuluttua. Sinulla on vielä kaksi tuntia elinaikaa, pidä siis kiirettä ja lähde matkalle! Virta on jäässä, joten sinä voit mennä Teplaan, tyttären luo, ja valmistautua siellä kuolemaan. Kenties ehdit vielä haettaa papinkin luoksesi ja tehdä testamenttisi. Joka tapauksessa on siellä aina joku, joka sulkee silmäsi. Sellainen on tämän huvinäytelmän loppu."
Mathiaksen hiukset nousivat pystyyn kauhusta, ja hän oli tuntevinaan suonissaan myrkyn kuolettavan polton. Kamalasti huutaen syöksyi hän huoneesta, sitä ennen tyhjennettyään kullalla täytetyt taskunsa.