"Mikäs nyt? Mitä on tapahtunut?" kysyi Marcella hätääntyneenä tuntiessaan heidät, kaksi työmiehenvaimoa samasta kylästä.
"Voi neiti! voi neiti!" huusi etumainen niin uutisensa järkyttämänä, ettei osannut edes hämmästyä Marcellan nähdessään. "Nyt ne juuri löysivät hänet — kantavat hänet kotiin; herra Welliniltä Disley Farmista saatiin akkunaluukku. Disleymetsän luota hänet löydettiin. Ja yksi miehistä lähetettiin jo ratsain poliisia noutamaan — siinä hän jo tulee, neiti! Käykää syrjään!"
He tempasivat Marcellan mukanaan tiepuoleen, ja samassa ravasi heidän ohitseen täyttä laukkaa nuori työmies kasvot punaisina ja kiihtyneinä.
"Kuka on löydetty?" huusi Marcella. — "Mitä on tapahtunut?"
"Westall, voih, hyvä Jumala! — Pää on ammuttu puhki — ja Charlie Dynes — hänkin on henkihieverissä — niin he ovat hänetkin runnelleet. Tohtori ei luule hänestä kalua tulevan. Herra varjelkoon sentään! Ja nyt me mennään pastori Hardenin tykö — hänen tai Mary neidin on tästä leskelle ilmoitettava."
"Ja kuka tämän on tehnyt?" kysyi Marcella kauhusta kalpeana ja kouristi kovasti vaimon käsivartta.
"Heh, sala-ampujat tietenkin. Samat, joita hän niin kauan on vaaniskellut! — Hurdinkin sanotaan olevan samassa sakissa. Voi Herra varjelkoon sentään!"
Marcella jäi kivettyneenä seisomaan, ja vaimot jatkoivat juoksuaan.
IX LUKU.
Kaikki oli jälleen hiljaista. Etäältä vain kuului äänten sorinaa niistä ihmisjoukoista, jotka tuota pikaa olivat ryhmittyneet molempain viestinviejäin ympärille heidän liikkuessaan kylää kohti.