"Ei, en luulisi", sanoi Wharton kohdaten väistämättä hänen urkkivaa hymyilevää katsettansa. "Ei hänestä ainakaan tähän asti ole mitään kuultu. Neiti Boyce on koko vuoden ollut St. Edwardin sairaalassa."
"Oppiakseen sairashoitoa? Sitähän tekevät nykyisin kaikki naiset, jotka riitaantuvat sukulaistensa tahikka sulhasensa kanssa. Luuletteko sitten, että se on niin raskasta?"
"Minua ei haluta koettaa", sanoi Wharton, "haluttaako teitä?"
Hänen hymynsä kiusoitti lady Selinaa.
"Mitä hän aikoo tehdä, kun hänen oppiaikansa on päättynyt?"
"Luultavasti ruveta sairaanhoitajattareksi köyhien keskuudessa."
"Suurenmoista, mutta eipä juuri käytöllistä hänen kannaltaan katsoen. Kuinka paljon enemmän hän olisi voinut vaikuttaa köyhien hyväksi kolmellakymmenellä tuhannella punnalla vuodessa! Ja Aldous Raeburniin voisi kuka nainen tahansa tyytyä."
Wharton nykäytti olkapäitään.
"Nyt palaamme takaisin noihin tunteisiin, joista te niin ylenkatseellisesti puhuitte, lady Selina."
Lady Selina naurahti.