"Laupias Jumala!" sanoi lordi Maxwell ja alkoi pää kumarassa ja kädet selän takana mittailla lattiaa. "Laupias Jumala! Tämäpä harmillista! tämäpä harmillista!"
Hän pysähtyi äkkiä Aldousin eteen.
"Missä olet tämän nuoren naisen kanssa seurustellut?"
"Pastori Hardenin luona — ja joskus Mellorin kylässä. Hän liikkuu paljon työväen keskuudessa."
"Ethän vielä liene kosinut häntä?"
"En ollut varma itsestäni, ennenkuin tänään. Enkä vielä olisi rohjennutkaan sitä tehdä. Sillä hän ei ole minua rohkaissut pienimmälläkään sanalla."
"Mitä ihmeitä? Kuvitteletko saavasi rukkaset häneltä", huudahti lordi Maxwell, voimatta salata pilkallista sävyä äänessään.
Aldousin katse oli apea.
"Sinä et ole nähnyt häntä, isoisä", vastasi hän levollisesti.
Lordi Maxwell alkoi uudelleen kävellä edestakaisin ja koetti tyynnyttää kuohuvia tunteitaan. Aldous oli tietenkin tarttunut ansaan, tyttö oli hyvin ymmärrettävistä syistä käyttänyt hyväkseen hänen osanottavaa, ritarillista mielialaansa.