"Sinä olet rakastunut, poikaseni! Tunnusta pois!"
"Olen tutustunut siihen ainoaan naiseen, jonka tahtoisin naida", vastasi Aldous punehtuen, mutta vakaumuksella. "En tiedä, huoliiko hän minusta. Mutta minä puolestani en saata uneksia suurempaa onnea kuin hänen rakkauttaan. Ja koska tahtoisin, että sinä, isoisä, tekisit jotain meidän kummankin hyväksi, en pitänyt oikeana salata tunteitani sinulta. Enkä olekaan tottunut — sinulta — sinulta —" Hänen äänensä vavahti. "Sinähän olet ollut minulle hellä isä!"
Lordi Maxwell likisti hellästi hänen käsivarttaan.
"Poika parka! Mutta älä pitele minua puristusraudoissa — sano hänen nimensä! — sano!"
Ja pari kolme mahdollisuutta risteili vanhuksen aivoissa.
Aldous vastasi hitaasti ja hiukan jäykästi:
"Marcella Boyce! — Richard Boycen tytär. Kuusi viikkoa sitten näin hänet ensi kerran."
"Jumala paratkoon!" huudahti lordi Maxwell, peräytyen pari askelta ja tuijottaen seuralaiseensa. Aldous tähysteli häntä levottomana.
"Tunnetko Dick Boycen entisyyden, Aldous?"
"Enpä juuri yksityiskohtia myöten. Olisin kiitollinen, jos kertoisit minulle kaikki, minkä siitä tiedät. Sen tietysti olen huomannut, että sinä ja naapurimme aiotte hänet sulkea pois seuraelämästä — ja neiti Boycen ja hänen äitinsä vuoksi minä tahtoisin sen estää."