Aldous oli ääneti, ja Hallin oivalsi samassa, että hänen ajatuksensa olivat vierähtäneet takaisin siihen ainoaan seikkaan, joka yksinomaan piti hänen sielunsa kahleissa. Hallin oli kyllä selvillä siitä, että tosi ystävänä hänen ei pitäisi koskaan puhua Aldousille Marcella Boycesta — ei koskaan kehottaa häntä ajattelemaan häntä tai mitään, joka oli yhteydessä hänen kanssaan. Mutta hän ikävöi niin hartaasti saada osoittaa ystävälle osanottoansa, ettei hän kyennyt tätä vakaumustansa seuraamaan.
"Neiti Boyce on käväissyt täällä luonani kaksi tai kolme kertaa Italiassa ollessasi", virkkoi hän nopeasti nousten ylös kirjettä sulkemaan.
Aldous epäröi; sitten hän sanoi:
"Tuntuuko sinusta, että sairaanhoitajattaren toimi tyydyttää häntä?"
Hallin väänsi naamansa pieneen irvistelyyn.
"Milloin hänestä olisi tullut sellainen henkilö, joka muka tuntee 'tyydytystä'? Hän hoitaa potilaitaan suurenmoisella ja ihmeteltävällä tarmolla. Kun hän on täällä, niin minä ihailen häntä kaikesta sydämestäni ja säälin häntä samassa niin, että olen melkein itkeä hänen tähtensä!"
Aldous säpsähti.
"En tiedä, mitä tarkoitat", lausui hän niinikään nousten ja asettaen kätensä Hallinin kädelle. "Mutta älä selitä mitään! Parasta on, etten ensinkään siitä puhu. Voisin ehkä helpommin unohtaa koko jutun, jos hän esiintyisi ajatuksissani jonkun toisen miehen kanssa kuin Whartonin. Mutta tuo — tuo — —" Ääni katkesi; mielenliikutustansa salataksensa hän oli tarkastavinaan kääröä, joka oli hänen kädessään ja jatkoi sitten: "Muuan henkilö, jonka sinäkin tunnet, sanoi tässä tuonoin minulle: 'Kuulostaa kenties pahalta, mutta en voisi koskaan ilman nurjamielisyyttä ajatella naista, joka on hyljännyt minut.' Hänen sanansa hämmästyttivät minua, mutta toisinaan käsitän ne vallan hyvin. Minutkin valtaa usein suuttumus, joka on yhtä hyödytön kuin naurettava!"
Hän kohottautui hermostuneena suoraksi samassa jo melkein katuen mielettömyyttänsä, puuttuvaa itsensähillitsemiskyky. Hallin laski kätensä Aldousin hartioille, ja ystävykset silmäilivät toisiansa ääneti.
"Älähän huoli, vanha poika", sanoi Hallin viimein koruttomasti. "Käydään käsiksi työhömme. Mitä sinä halusitkaan tietää, olen aivan unohtanut sen."