Kimakat, läpitunkevat kauhunparahdukset halkaisivat ilmaa. Miehet ja naiset, jotka kiihtyneinä sysivät ja työnsivät ohi rientäessään noita kahta muukalaista, juoksivat kaikki erästä vasemmalla, noin kymmenen metrin päässä heistä olevaa taloa kohti. Aldous oli käynyt kalpeaksi.
"Se on nainen!" sanoi hän kuunneltuaan parisen silmänräpäystä, "ja se kuulostaa murhalta. Menkää joutuin noutamaan poliisia!"
Ja sen enempää virkkamatta hän sukelsi väentungokseen, raivaten itselleen tietä voimakkailla käsivarsillaan ja hartioillaan. Humalaiset miehet ja kirkuvat vaimot väistyivät syrjään hänen tieltään. Siinä samassa hän jo olikin tullut talon ovelle ja alkoi takoa sitä nyrkeillään kahden tai kolmen toisen miehen kanssa, jotka olivat joutuneet sinne ennen häntä. Sisästä kuultiin kammottavaa rähinää — huutoja, voihkinaa, kirouksia — tappelu hengestä oli nähtävästi käynnissä talon toisessa kerroksessa. Sitten kuului raskas putous — sitten taas naisen ääni — raukeana ja kuolevana vaikeroiden.
Ovi, jota Aldous ja hänen toverinsa yrittivät puhkaista, työnnettiin melkein samassa sisästäpäin auki, ja kolme miestä tupsahti pimeästä käytävästä kadulle. Kaksi heistä tappeli hurjasti kolmatta vastaan, joka oli oikea ihmispeto, väkijuomain hurjistama ja ylt'yleensä veressä.
"Hän on henkihieverissä!" huusi yksi kiinniottajista; "ja niin on sisarkin!"
"Sisar!" kirkui muuan nainen Aldousin takana; — "sairaanhoitajatarta hän tarkoittaa! Minä näin hänen menevän sisään istuessani akkunalla puoli tuntia sitten. Häh! senkin rutkale, senkin —!" Hän olisi karannut onnettoman päälle, elleivät ympärillä olevat olisi estäneet häntä.
"Pois tieltä!" huusi eräs poliisi. Niitä oli nyt saapunut kolme kappaletta Peabodyn kutsumuksesta. Mies vangittiin paikalla, ja väkijoukko hajaantui samassa.
Aldous oli jo yläkerrassa.
"Mikä huone?" kysyi hän tutisevilta ja itkeviltä naisilta, jotka seisoivat ensimäisellä porrastasanteella — sillä ylhäältä ei enää kuulunut pienintäkään luiskausta.
"Kolmannessa kerrassa, kadunpuolella", huusi heistä yksi. "Kaikki me rukoilimme ja vannotimme sitä nuorta hoitajatarta menemästä sinne! Eikös vain rukoiltukin, Betsy? — eikös Doll?"