Taas vaikeni kumpikin. Mutta Aldous tunsi vaistomaisesti, että isoisän mieli oli kääntynyt leppeämmäksi. Hän kiirehti asiaansa toimittamaan.
"Oli miten oli", sanoi hän viimein hymähtäen, "tällä hetkellä olen ainakin siitä asiasta selvillä, isoisä, että sinä voit, jos vaan tahdot, tehdä suuren palveluksen neiti Boycelle ja minulle".
Lordi Maxwell kääntyi nopeasti ja silmäili pojanpoikaansa terävästi ja tarkkaavasti. Mikä hänen harmaissa uurteisissa kasvoissaan oli eloa, näytti keskittyneen hänen vilkkaisiin läpitunkeviin silmiinsä.
"Jos vaan tahtoisit, voisit raivata hänelle ja hänen äidilleen tietä kreivikuntamme seuraelämään", sanoi Aldous koittaen puhua huolettomasti. "Jos vaan tahtoisit, voisit, joutumatta itse Richard Boycen seuraan, sovittaa asiat niin, että voisin tuoda neiti Boycen tänne sinun ja tädin nähtäväksi ja arvosteltavaksi."
Vanhuksen katse synkistyi.
"Mitä, pitäisikö minun peruuttaa kirjeeni, Aldous? Suuremmalla mielihyvällä olen harvoin mitään kirjoittanut!"
"Mutta sinun pitäisi kumminkin se tehdä, isoisä", vastasi Aldous rauhallisesti. "Pieninkin kohteliaisuuden osoitus on tarpeeksi. Richard Boycen asemassa oleva mies ei tietenkään vaadi suuria. Hän tyytyy siihen, mitä hänelle annetaan."
"Lisäksi toivot kai", sanoi isoisä keskeyttäen, "että Agneta tädin tulisi käydä tervehtimässä rouva Boycea?"
"Emmepä juuri voi pyytää neiti Boycea täällä käymään, ellei hän sitä tee!" sanoi Aldous.
"Minua et kumminkaan vaatine Mellorissa käymään häntä katsomassa? Mutta toivoisit, että pyytäisin muita tekemään, esim. Winterbourneja ja Levenejä."