Kaikki kolme ryhtyivät nyt syömään ja hörppivät vähänväliä kupposistaan.
Tuli ilta.
Yhtäkkiä kuului ulkoa portailta melua, ja kun Lo Ta avasi akkunan katsoakseen ulos, näki hän pari-, kolmekymmentä nuijalla asestettua miestä, jotka huusivat:
— Luovuttakaa se mies meille! Luovuttakaa se mies meille!
Räyhääjäin joukossa oli vanhanpuoleinen mies hevosen selässä ja tämä komensi heitä vaikenemaan:
— Älkää rähiskö! Älkää rähiskö! Varas saattaa pujahtaa käsistänne!
Kun Lo Ta huomasi uhatun asemansa, sieppasi hän käteensä huonekalun ja riensi portaita alas. Mutta vanha Kin seurasi häntä ja viittilöiden käsillään huusi hänelle:
— Näitten miesten tähden ei teidän tarvitse kättänne nostaa!
Sitten Kin kiiruhti hevosen selässä istuvan miehen luo ja kuiskasi hänelle jotakin. Tämä alkoi nauraa ja antoi miehille käskyn poistua, jota nämä heti seurasivatkin. Mutta itse hän astui alas hevosen selästä ja tuli sisään.
Vanha Kin pyysi taas Lo Taa nousemaan ylikertaan. Mutta kun tuo uusi tulokas kapteenia katseli, lankesi hän heti polvilleen ja lausui: