— Suokaa anteeksi, herra kapteeni, ja ottakaa vastaan minun erinomainen kunnioitukseni teitä kohtaan.
— Kuka tämä herra on? — kysyi Lo Ta isä Kiniltä. — Minulla ei ole ollut kunniaa aikaisemmin tavata häntä. Miksi hän polvistuu edessäni?
— Tämä herra, — vastasi Kin, — on tyttäreni appi, herra sihteeri Tshau. Hän erehtyi ja luuli teitä toiseksi henkilöksi ja toi varalta muutamia työmiehiä mukanaan. Mutta kun minä hänelle kerroin, kuka te olette, niin hän lähetti miehet matkoihinsa.
He nousivat ylikertaan ja Kin käski tuoda juotavaa ja ruokaa lisää.
Sihteeri osotti Lo Tan kunniasijalle, koska piti häntä sen arvoisena.
Mutta Lo Ta epäsi:
— Minä en rohkene suostua esitykseenne.
Sihteeri pakotti kaikesta huolimatta Lo Tan istumaan kunniapaikalle, koska he muuten eivät voisi osottaa hänelle kunnioitustaan, ja jatkoi:
— Minä olen usein kuullut puhuttavan teidän urhoollisuudestanne ja nyt suo taivas minulle armon nähdä teidät omassa personassanne. Pidän tätä elämäni suotuisimpana sattumana.
— Minä olen vain sivistymätön mies, — sanoi Lo Ta, ja sitä paitsi syypää murhaan. Mutta hyvä on, herra sihteeri, jollette karkota minua talostanne, vaan ehkäpä tiedätte neuvoakin, mitä minun pitäisi tehdä.
Sihteeri iloitsi ja tiedusteli lihakauppiaan murhaa. Sitten kääntyi keskustelu toisiin asioihin ja vähitellen he tietysti joutuivat miekkailuun, koska tämä oli kummankin mieliharrastus.