— Herkeä hetkeksi, munkki! Äänesi kuuluu tutulta. Mikä on nimesi?
— Kyllä minä sen kohta sinulle sanon ja niin, että sinun pitää se muistaman, — vastasi Syvähenki.
Nyt pikastui toinenkin ja ottelu alkoi. Mutta tuskin he olivat kymmentä kertaa iskeneet, kun metsävaanija arveli:
— Tuopa vasta julma munkki! — Ja hetken kuluttua virkkoi hän taas: —
Herkeä, pyhä veli edes silmänräpäykseksi, minulla on asiaa sinulle.
Molemmat peräytyivät pari askelta ja mies sanoi asiansa.
— Todellakin, minä tunnen teidät. Mikä on nimenne?
Kun mies kuuli nimen Lo Ta, hän heitti miekkansa maahan, kumarsi kohteliaasti ja sanoi:
— Ehkä muistatte vielä erään Shi Tsunin?
— Kautta kunniani, herra Shi siinä seisookin edessäni! — huusi Lo Syvähenki nauraen ja vastasi kumarrukseen. Sitten molemmat astuivat syvemmälle metsään kertoakseen seikkailujaan.
Myöskin Shi Tsun oli lihakauppiaan murhan johdosta paennut Wei Tshousta pohjoiseen päin. Mutta kun hänen varansa vihdoin loppuivat, hän pysähtyi tänne »katsomaan, miten päästä pälkähästä».